Elokuva: INNOCENSE viattomuus (Draama, Ranska 2004 Ohjaus: Lucile Hadzihalilovic)
Ihmettelyn viattomuus
(Elokuvan kuvailua ilman tarkempia juonipaljastuksia.)
Virtaavaa vettä, villiä luontoa, maanalaisia kivikäytäviä, sivistyksentäyteinen asumus kuva kuvalta yhteensä kuin salaperäisen elämänpiirin unimaisema täynnä liikkuvan kuvan virtaa. Kaunoisen huoneen lattialle saapuneesta arkusta nousee ilmielävä tyttönen, joka on ilmeisesti kuljetettu yhteisön piiriin itsekään tietämättä minkä tähden. Suunnilleen 7-13 vuotiaat tytöt vastaanottavat elämäänsä tämän uuden tyttösen ja he opastavat tulokkaan sisälle muurien ympäröimän koulukeskuksen päivittäiseen toimintaan.
Naishenkilön ohjaama unenomainen draama välittää oivaltavasti feminiinistä näkemystä tyttöydestä ja naiseksi kasvamisen realiteeteista hienostuneen tyylitajun ja monitulkintaisen kerronnan taiteellisesti korkealaatuisin keinoin. Tyttölauman keskinäisen tutustumisen, vapaamuotoisen leikin, yleissivistävien opintojen ja klassisen tanssikoulun ajanviettoa asuinalueen puitteissa kuvataan herkkävireisellä kunnioituksella, vaikkakin kipuilua kaunistelematta. Paikka on ulkopuolisilta suljettu, poikia ja miehiä tuskin näkyy ja naispuoliset valvojat jäävät kaukaisuutensa kaunistamina vähän turhankin etäisiksi lasten kiintymyksen tarpeista huolimatta. Turhamaisten naiseuskäsitysten painostamat neidonalut kaipaavat hartaasti pois välttämättömyyden vankilasta, mutta eloisa uteliaisuus ajaa seikkailuihin ja poispääsyn mahdollisuudet innostavat opiskeluun sekä tunnollisuuteen.
Itsenäinen elämä ja jonkinmoinen vapaus odottanevat edessä, mutta epätietoisuuden jännite piilee taustalla. Tyttärien vilkas mielikuvitus virittää kuitenkin esiin monia kenties runollisia ja toisaalta huvittaviakin tulkintoja yhteisten elämänvaiheiden arvoituksesta.
Tajunnanvirtaa vilpittömyydestä
(Ketjukirjoitus niin, että kukin kirjoitti vuorollaan kaksi virkettä ja aina seuraava sai nähdäkseen vain jälkimmäisen lauseen vain edellisen kirjoituksesta kun aiemmat taiteettiin reunan alle piiloon.)
Yleisestikin meillä kaikilla olisi tarvetta käsitellä myöskin elokuvataiteen välityksellä monipuolisia näkökulmia tasapuolisuudesta ja sukupuolten ihmisarvosta, sekä käydä läpi yhteisöllistä pohdintaa tyttöjen/naisten välisen yhteistyön mahdollisuuksista hyvinvoinnin suuntaan ja sekä tyttöjen että poikien, miesten ynnä naisten molemminpuolisen arvostuksen ja reilun yhteiskuntajärjestyksen puolesta. Saattaa olla, että viihde-elokuvien sijaan korkeakulttuurisemmat taide-elokuvat voivat aiheuttaa jonkinlaisen vierauden ja epämukavuuden tunteen tottumattomille katsojille, koska markkinat ja valtavirtamedia altistaa vain pintapuolisten muottien mukaiseen elämänkatsomukseen mikä ei jätä ihmisten omalle järjenkäytölle ja luovuudelle yhtälailla tilaa.
Tunnelma katsomassamme elokuvassa oli taianomainen, mutta olisin halunnut, että elokuva olisi ollut toiveikkaampi. Naiseksi kasvaminen voi olla vaikeaa. Piilotajuisten jännitteiden ja ihmettelevän tietämättömyyden hämmentämät tyttöset koettavat tehdä yhteisestä uudistumistarinastaan jaetun sovun, vastavuoroisen palvelun ja vaatimattoman elämänilon sävyttämää. Mieleen tulee monia vaihtoehtoja ja unelmia, jotka johtavat syvemmälle pyrkimyksiin elämisen arvoisen yhteiselon vuoksi ja sitä mukaa toivoon oikeasta välittämisestä luottamuksenarvoisuuden haasteissa.
Elokuva oli samaan aikaan kaunis, kiltti ja ahdistava. Herätti ristiriitaisia fiiliksiä ja paljon kysymyksiä. Haluaisin kuitenkin uskoa, että kaikille tytöille kävi loppujen lopuksi hyvin. Elokuva oli syvästi vaikuttava.
- Jenni, Anna ja Liisa
