Kirjeenvaihtoa Kuopiosta: Levyarvostelu

Turkulainen levykauppa 8Raita lahjoitti Turun Tyttöjen Talolle Reginan uusimman Soita minulle albumin. Kuunneltuaan levyn Blogi-tiimi lähetti sen Kuopion Tyttöjen Talolle levyarvosteluhaasteen kera :)

Regina - Unessa (ohjaus: Osma Harvilahti)

Levyarvosteluhaaste

Turun Tyttöjen Talon mimmit lähettivät Kuopion Tyttalolaisille cd-levyn koekuunneltavaksi ja arvosteltavaksi. Levyä kuunneltiin Tyttölän luovassa tilassa ja olohuoneessa porukalla. Jutustelimme levyn musiikista keskenämme. Itse kuuntelin sen asunnollani etätyöpäivänä kuulokkeilla ja mankasta useita kertoja läpi. Sain ottaa kirjoittamistehtävän vastaan oma-aloitteisesti ohjaajien kannustamana.

REGINA: Soita Mulle

(2011 Johanna kustannus Suomi)

Mitäs kumman hupsutusta, en taida tajuta paljoakaan nykypäivän valtavirran genremääritelmistä tai internetin syövereistä pinnalle pääsevistä soundimaisemista, mutta ketäpä se sen kummemmin voisi harmittaakkaan. Mikäs minuun oikein meni kun tällainen poppi pahalainen saattoi näin järkyttää tasapainoani, mutta pohjattomassa kepeydessään onneksi ilmeisen hetkellisesti vain. Missä siis mennään? Minne tämänkin suht satunnaisen aallonharjan musahullutus lopulta leviää kun pöllämystyneet tunnelmat rientävät tila-aika-avaruuden ääniaalloilla vienokaunoisella luonnontunteella lohduttautuneina kaikenkaikkeuden tyhjyyteen -vai kaikenkorvaavaan täyteyteenköhän sittenkin.

Herättävätkö nämä kappaleet innoitusta vaivattomaan ja päihteettömään mielikuvitustrippailuun? Kenties jos kuvitelma vaikkapa alati hahmoaan muuttavasta olentoaluksesta siivilöityy mieleen kuin kattokruunusaareke, joka velloo sävykirjosäteissä unikuvioita suitsevana toivonlähteenä. Kaikki tämä rajattomaan naurettavuuteen koskaan väsymättä, mutta kuitenkin ykseydelle herkistyneen heikkouden ylivoimaa tulvillaan. Saturnuspunainen levy soi taas ja taas kiertäen kuin avaruuden kappaleet pyhän huolettomuuden antaumuksella kun jalostettujen näkyhimojen tähtisilmäkukkaset odottavat jo valmiina sähköpakkasessa ensi jääkauden suurenmoista keskitiekesää varten.

Ylittääkö levy sitten katoavaisuuden toiston, julman luonnon ja kuoleman lait? Voihan se olla jos kerran asenteeni tuntuivat ainakin periaatteessa elpyvän taas uuteen uskallukseen kohdata tämän elämän totuuteni kaikinpuolin ilmielävänä, ja alttius tutustua vaikka kaikkien kanssa vahvistui ulkonaisesta eriarvoisuudesta ja näennäisistä vastakkaisuuksista huolimatta. Leimaava nimilaputtelu ja harhaileva vertailu vastaavanlaisiin musailmiöihin, sekä tykkäämisen ja ei-tykkäämisen arvoasteikot jääköön omaan hataraan arvoonsa kun tämä joutilas popitus opastaa irroittautumaan turhista paineista yrittämästä olla kaikkea kerralla ja pusertamasta pakkomielteisesti esiin jotain mahdottoman tyhjentävää. Ärsytysrimaa emme siis ole edelleenkään ylittäneet kun kiepumme uudelleen ympäri ja löydämme jälleen toisemme ilman mitään selvää syytä molemmat yhtä yllättyneinä ilmi tulevista vastuuntunnon ihanneversioista taistellaksemme yhteisvoimin oikeutuksesta unelmointiin välittävän hulvattomuuden ja yhä uudestisyntyvän rakkauden piikkiin. -Siis me ja meidän Alfatyylinen Omegakolmiomme; Reginan cd-kompleksi ja Minäitseni I & 1.

Inspiroiko tämä tälläinen pupsuttava pörräys vielä tuottamaan ihkaomaakin sisältöä elämään? Voisihan sen niinkin ilmaista jos levyn vastakulttuurina visiot kaikkia yhdistävästä askartelun ja tutkailun draamankaaresta mullistavat luuloja epäonnistumisista säkenöidessään luonnoslehtiööni. Omanlaista kestävän kehityksen elämäntapaa kypsytellessä täytynee näemmä vain luottaa sydämenytimeltä hyvän tahdon ja sielun kaipuun intuitiovirtaan sisällisen levon hengessä. -Sitäköhän tämä väittelemätön musiikin meno kuvittelee voivansa tähdentää vailla tietoutta oikeammastakaan mielenkiintoisuudentajusta. Armottoman bändikoneen tekninen taituruus kyllä vähän ujostuttaa vielä harjoittelevaa, mutta sen lennokas yleisfiilis kannustaa silti kokeilemaan taiteilua ja toveruutta kaikilla elämän osa-alueilla.

Edelleen hämilläni levyn koukuttavasta salakavaluudesta ihmettelen mihin tässä oikein oltiinkaan matkalla, sillä kaikkihan sentään kuitenkin etsivät valaisevaa kokonaisnäkemystä monisärmäisyyteen ja iäti uudistuvien maailmojen ensimmäistä ja viimeistä itseisarvoa, jota irrallisena ontuva kertosäeryöppy ei voisi milloinkaan pahentaa. Kyseessä on kenties vain joku itsessään tyhjä, mutta kaikkeuden kannalta toisaalta sinänsä täysi teos vain jossain tällä ohikituvalla hetkellä, joka silti ilmensi puolensa tuiki tarpeellisena kasvun vaiheena tällä planeetalla.

- Jenninen