Viimeistä viedään harjottelussa! Perjantaina onkin viimeinen harjoittelupäivä aivan ihanassa päiväkodissa, en millään haluiaisi mennä takaisin kouluun; mutta pakko mikä pakko. En tiedä olenko oppinut mitään uutta vai en, mutta ainakin olen taas yhden ja erilaisen harjoittelupaikan rikkaampi ja kokeneempi kuin aiemmin. On ollut oikein mukavaa työskennellä tuossa päiväkodissa, lapsetkin ovat ihania ja jos ketään tulee paikasta ikävä, niin sitä yhtä aivan ihanaa hymytyttöä pienten ryhmästä ja tietenkin todella mukavaa ohjaajaani.
On myös kiva huomata itsestään se puoli, kuinka sitä sittenkin osaa luoda niitä suhteita työpaikalla...
"Saako sulle sitten soitella jos mä tuun ite kipeeks ja tarvittais sijaista?"
No totta kai saa, soitella, mutta mulla kun on toi koulu niin siinä mulla tulee pieni probleema saanko sovittua opettajan kanssa saanko mennä tuuraamaan jos tarvii. He pitävät numeroni, ja itse pidän päiväkodin sekä johtajan numeron vain siltä varalta jos mua tarvitaan tuuraamaan. En oikeastaan ole aikaisemmin huomannut itsessäni tällaista puolta, että osaan luoda näitä suhteita jotka voivat vaikuttaa tulevaan työpaikkaan.
Mieluummin mä tuolla päiväkodissa olen sitten tuurailemassa palkallisena kuin istun vain koulunpenkillä tylsistyneenä ja iPodin kera surffailemassa netissä! Mikäs se enempää voikaan motivoida nuorta ihmistä kuin se mahdollisuus päästä tuuraamaan palkallisena!
-Ronnie
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogi-juttuja saa mielellään kommentoida ja rakentavaa kritiikkiäkään ei pelätä! Kommentit tullaan kuitenkin ensin hyväksyttämään Turun Tyttöjen Talon työntekijällä. Tästä johtuen, kommentit tulevat näkymään viiveellä. Kiitos kommenteistasi!