Elämän yks osa on ystävyys

Muistan sen, olin 10. Elämässäni oli ihminen, joka oli minun paras ystävä, mutta hän joutui lähtemään elämästäni. Luulin sillä hetkellä, että en löydä enää niin hyvää ystävää.  Kukaan ei voi edes häntä korvata, mut mietin et saanko ketään samankaltaista ystävää. Monen vuoden jälkeen olen nyt saanut sellaisen ja voin sanoa, että hän on minun paras ystävä ja voin hänelle kertoa kaiken ilon , surun ja mitä vain. Hän osaa kuunella ja olla tukenani silloin kun minä sitä tarviin. Ystävyys on mulle hyvin tärkeä asia. Olen huomannut, että mulla on enemmän kavereita kuin ystävii. Kaverille ei voi kertoa ihan kaikkea, mutta ystävälle voi ja kaveriin ei voi luottaa aina, mutta taas ystävään voi. Elämässä on joskus tosi vaikeaa, mutta silloin voi mennä ystävän luo ja vaikka vaan halata ja juttella - se helpottaa. Ystävän kanssa voi nauraa ja olla oma itsensä.  Ilman ystäviä mä en olis mitään. Mulle ystävät on kaikki kaikessa ja voin sanoa, että rakastan mun jokaista ystävää ystävänä ja voin myös sanoa, että jokainen heistä on erinlainen ja se tekee heistä yhtä tärkeitä. En voi sanoa, että toi on parempi tai toi tai, että joku olis heistä se  parempi kuin toinen vaan heistä jokainen on yhtä tärkeä. Mulla on yks paras ystävä, mutta muut ystävät on kans yhtä tärkeitä minulle.