Nasima Razmyar vieraili Turun Tyttöjen Talolla

Nasima Razmyar vieraili keskiviikkona 20.11.2013 Turun Tyttöjen Talon Miten minusta tuli minä -illassa kertomassa itsestään, elämästään ja työstään. Nasima puhuu elämänsä käännekohdista, tasapainoilusta afganistanilaisuuden ja suomalaisuuden välillä ja kehoittaa luottamaan itseensä!


Nasima on syntynyt vuonna 1984 Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa. Hän oli 5-vuotias, kun nelihenkinen perhe muutti diplomaatti-isän työn perässä Moskovaan..  Nasima kertoo rakentaneensa muistojaan valokuvien ja tarinoiden perusteella. Muistot ovat kehittyneet vahvemmiksi ja selkeämmiksi kuin mitä 5-vuotias pikkutyttö ehkä lapsuudestaan muuten muistaisi. Afganistanissa vietetty lapsuuskin tuntuu pidemmältä, siltä kuin siitä olisi vasta 10 vuotta aikaa. Nasima kertookin Afganistanin olevan edelleen rakas hänelle. Hän kokee olevansa sekä suomalainen että afganistanilainen.

Vuonna 1992 alkanut sota kotimaassa esti perhettä palaamasta Afganistaniin. Myös Moskovassa oli tuohon aikaan levotonta, ja perhe muutti Suomeen samana vuonna. Kun perhe mietti uutta kotimaata, missä alkaa rakentaa uutta elämää, valintaan vaikutti eniten yksi kysymys: Mikä on hyvä paikka lapsille?

Silloin Nasiman elämä muuttui kertaheitolla. Perhe muutti Moskovan suurlähetystöstä Helsingin vastaanottokeskuksen pieneen huoneeseen, jonka jääkaappi oli tyhjä ja ruokaa ei ollut saatavilla. Sillä hetkellä, kun lapset valittivat nälkäänsä ja jääkaappi ammotti tyhjyyttään, Nasima kertoo nähneensä isänsä kyyneleet ensimmäistä kertaa. Isä, joka oli vahva, itki, koska se hetki sai hänet tuntemaan itsensä voimattomaksi ja toivottomaksi.

Perhe muutti Helsingin vastaanottokeskuksesta Rovaniemelle, jossa Nasima tunsi vihdoin olevansa kotona, vaikka ruokapöytäkin oli tehty pahvilaatikoista. Moskova oli ollut kuitenkin liian suuri. Rovaniemellä Nasima aloitti koulunkäynnin, ja joutui aloittamaan uuden kielen opettelun jälleen alusta. 

 

Rovaniemeltä perhe muutti jälleen Helsinkiin, ja Nasiman jatkoi siellä koulussa. Nasima kertoo koulunkäynnin olleen aluksi todella vaikeaa kieliongelmien takia. Silti hän jaksoi yrittää sinnikkäästi, vaikka äidinkielen aineet olivat täynnä virheitä ja kieli aiheutti väärinymmärryksiä. Peruskoulun päättäessään todistuksessa äidinkielen numerona komeilikin 9. Opettajien kannustus oli todella tärkeää.

Nasima kiittelee sitä, että Suomessa saa suomenkielen lisäksi opiskella myös omaa äidinkieltään. Omalla kielellä on suuri merkitys myös toisessa maassa elettäessä. 

Teini-iässä Nasima alkoi huomata ensimmäistä kertaa kahden kotimaansa kulttuurien eron. Siihen asti hän oli ajatellut olevansa yhtä suomalainen kuin ystävänsäkin. Erot näkyivät teini-iän mukanaan tuomissa muutoksissa, kotibileissä ja poikaystävissä. Nasima kertoo, että sopeutumista helpotti se, ettei hänen vanhempansa ikinä kuitenkaan kieltäneet häneltä asioita kulttuuriin ja afganistanilaisuuten vedoten. He kielsivät asioita, koska ne eivät olleet hyväksi hänelle. 

Nasima koki silti samat teini-iän ilot ja kivut kuin muutkin: olenko tarpeeksi hyvä, tarpeeksi kaunis, tarpeeksi hoikka? Epävarmuuden tunteiden parissa jostain löytyi kuitenkin aina tunne siitä, että on riittävä ja pärjää. Nasima uskoo itseluottamuksen tunteensa kehittyneen harrastuksien parissa, ja suositteleekin vaikkapa juoksua, joka on ilmaista ja helppo toteuttaa missä vain.

Miksi poliitikoksi?

Nasima kertoo halunneensa oikeastaan aina poliitikoksi. Hän teki jo yläkouluikäisenä TET-harjoittelunsa nykyisen puolueensa SDP:n puoluetoimistolla. Teini-iässä kehittyi myös se, mitä Nasima itse kutsuu Äiti Teresa-syndroomaksi: suuri halu auttaa. Silloin eräs hänen opettajistaan halvaantui, ja Nasima kävi sairaalassa noin vuoden ajan tätä katsomassa. Nasima vietti sairaalassa aikaansa ainoana oppilaana ja tutustui hoitajiin, sen sijaan että olisi pyörinyt kaupungilla kavereidensa kanssa. Jossakin sisällä vain kyti halu vaikuttaa ja olla läsnä.

Lukion jälkeen Nasima lähti töihin Tanskaan Kansainvälisen siirtolaisjärjestö IOM:lle. Hän työskenteli siellä afgaanipakolaisten kanssa. Suomessakin Nasima jatkoi kansalaisjärjestöjen ja ruohonjuuritason töiden parissa, ja teki töitä Mannerheimin Lastensuojeluliitolle ja Monika-Naiset -liitolle. Siinä sivussa Nasima myös opiskeli, ja on nyt koulutukseltaan yhteisöpedagogi.

 

Vuonna 2010 Nasiman elämä muuttui jälleen. Hänet valittiin Vuoden pakolaisnaiseksi 20 suosittelijan voimin. Palkintotilaisuudessa hän katsoi median määrää ja tajusi että elämä todella tulee muuttumaan. Tilaisuuden jälkeen hän joutui haastattelujen, erilaisten kutsujen ja kiertämistyön pyöritykseen. 

Vuonna 2011 Nasima lähti mukaan MTV3:n Tanssii Tähtien Kanssa -tanssikilpailuun. Syynä mukaan lähtemiseen ei ollut  itse tanssiminen, vaan sanoma, jota hän halusi jakaa. Nasima näki ohjelman tilaisuutena olla roolimalli, esikuva ja samaistumiskohde mahdollisimman monelle. Hän halusi näyttää maahanmuuttajatytöille, että muslimitaustaisen afgaaninaisen on mahdollista mennä tällaiseen kilpailuun, tehdä töitä unelmiensa eteen ja vaikuttaa.Hänestä oli tärkeää antaa kasvot, joita katsoessaan ihmiset voivat sanoa: hyvä että joku uskaltaa! 

Eniten ohjelmaan lähtiessään Nasimaa jännitti hyväksyykö isä hänen osallistumistaan. Isä kuitenkin tuki häntä koko matkan ajan, mikä merkitsi hänelle enemmän kuin se, saiko hän muulta yhteisöltä tukea. Isän hyväksyntä ja tuki on aina ollut Nasimalle tärkeää. Hän sanookin oman isän olleen hänelle esikuva.

Vuonna 2011 Nasima oli ehdolla eduskuntavaaleissa. Häneltä jäi uupumaan vain muutama kymmentä ääntä eduskuntapaikasta, ja hänestä tuli varakansanedustaja.  Tällä hetkellä Nasima on ehdokkaana EU-vaaleissa. Hän on toiminut myös kunnallispoliitikkona ja eduskuntaryhmän viestintäsihteerinä. 

Eduskuntapaikan jääminen kiinni niin pienestä toki harmitti Nasimaa. Vastoinkäymisten kohdalla Nasima kertoo nostavansa itsensä keskittymällä positiivisiin asioihin ja siihen hyvään mitä hänellä on ja on ollut. Saavutukset eivät ole loppupeleissä niin tärkeitä kuin läheiset ympärillä. Hän kannustaa myös nukkumaan yön yli, sillä silloin ajatukset kirkastuvat.

Nasima haluaa rohkaista tyttöjä ja naisia eteenpäin. Olkaa rohkeita ja uskokaa unelmiinne!