Idolini Hanna Pakarinen kertoo...

Kuva sivuilta: www.hannapakarinen.fi

Lähetin idolilleni Hanna Pakariselle haastatelupyynnön ja hän vastais minulle. Nyt jaan sen teille täällä blogissa. Hanna Pakarinen tuli tutuksi Suomen  Idolsista vuonna 2003. Minä tiesin ihan alussa, että Hanna voittaa:)

 1. Miten lauluharrastuksesi sai alkunsa?

- Olen laulanut ihan lapsesta asti, mutta lähinnä omaksi iloksi. Miulla ei ollut koskaan tarvetta päästä laulamaan ihmisten eteen tai muutenkaan huudella itsestäni. Koulun Kuoroonkin liityin lähinnä siksi, että pääsisin pois tavallisilta tunneilta :). Olen kuitenkin aina tiennyt, että haluan isona laulajaksi ja se oli jotenkin kummallisella tavalla selvää. Teini-ikäisenä perustettiin koulukavereiden kanssa bändi ja tehtiin omia kappaleita, ja muutama demokin. Se oli sellaista englanninkielistä poprockia. Keikoilla ei kuitenkaan keretty käydä. Joitakin satunnaisia coverkeikkoja tein, mutta Idolssiin osallistuessani keikkakokemukseni oli minimaalista.

 2.  Minkälainen perheesi on?

- Lapsuuden perheessä miulla on iskä, äiti ja kaksi isosiskoa. Vanhempi asuu Amerikassa perheineen ja toinen Lappeenrannassa perheineen. Vanhemmat erosivat ollessani 11-vuotias. Molemmilla on tahoillaan omat puolisot. Tällähetkellä "omaan"perheeseeni kuulu avopuoliso ja 1,5 vuotias Siiri-mopsi :).

 3. Minkälaista oli mennä tuomareiden eteen ensimmäistä kertaa vuonna 2003?

- Se oli todella pelottavaa. Idols oli uusi formaatti Suomessa, eikä kukaan tiennyt mistä siinä on kysymys. Omalla kohallani huomasin vaan, että ihmiset tulee itkien ulos ja juuri ennen omaa koelaulua kuulin, että edellinen laulaa samaa laulua mitä itsekkin olin menossa laulamaan. Olin kauhuissani. Mutta sitten se menikin ihan hyvin. Asko Kallonen halasi. Muuta en muista siitä. Jälkikäteen oon kattonu sen nauhalta :).

 4. Minkälaista oli esiintyä ensimmäistä kertaa yleisölle?

-Sitä mie en oikeestaan muista. Tai muistan sen hetken kun lauloin finaalissa ekaa kertaa, mutta en jotenkin tajunnut asian suuruutta.. Että nyt ollaan miljoonan ihmisen edessä. Mie oon aina turvannut kameroihin, ne tuntuu rauhoittavalta ja turvalliselta. Luulen että se auttoin miut kunnialla läpi koko kisan.

 5. Minkälainen finalistiryhmä oli vuonna 2003?

- Se oli vähän kuin rippileiri pienellä porukalla. Tuettiin toisiimme, kun tosiaan kenelläkään ei ollut hajua mitä tapahtuu. Joskus oon miettinyt, että seuraavilla kausilla oli varmaan helpompaa kun oli jo tiedossa minkälainen ohjelma on ja mitä on luvassa. Toisaalta, koen sen myös rikkaudeksi kun saatiin vaan mennä ja olla, ei ollut mitään normeja kuinka tätä ohjelmaa tehdään. Tehtiin niin sanotusti pohjat. Järkytys oli suuri meille kaikille kun tuli eka pudotus. Sillon tajuttiin pelin henki.

 6. Minkälainen tunnelma oli kun voitit Idolsin 2003?

- Miulla oli ainoana ajatuksena etten halua pudota. Pudotusten vierestä seuraaminen viikko viikon jälkeen oli aika raskasta. Ajattelin vaan että ei saa pudota. Enkä pudonnut. Toisaalta oli haikea tunnelma kun ohjelma loppui. Kevät 2004 meni aika sumussa. Vasta reilun vuoden jälkeen uskalsin sanoa ääneen että voitin.

 7.  Oletko yhä tekemisissä joidenkin finaalissa  olleiden kanssa?

- Todella harvoin. Jokainen touhuaa omia juttuja. Ja onhan 10-vuotta pitkä aika :). Tietysti jos jossain törmää, annetaan iso hali! Meillä kuitenkin on se oma yhteinen hetkihistoriassa. Myö 7 ihmistä nähtiin eturivin paikoilta miten syntyy ilmiö :).

8. Minkälainen fiilis sinulla on nykyään esiintyä yleisön edessä?

- Esiintyminen ja laulaminen on parasta mitä tiedän. Niin se on aina ollut ja tulee olemaan.

 9. Teetkö sanoitukset itse? Jos teet, mistä saat ideat niihin?

- Kaksi viimeisintä suomenkielistä levyä oon tehny yhdessä Markus Koskisen kanssa. Kappaleet syntyvät yhdessä. Oon sanonut, että kyllä sitä tähän 32:een vuoteen on mahtunut jos jonkinlaista mistä voi myös kirjottaa :). Elämä, arki ja juhla, ihmiset. Niistä ne tarinat syntyy.

 10. Mistä laulusi useimmiten kertovat?

- kts. edellinen :D

 11. Minkälaisen vinkin antaisit tytöille ja nuorille naisille, jotka haluaisivat toteuttaa unelmiaan laulun tai muun parissa?

-Usko itseensä. Kun tarpeeksi vahvasti päätät jotain ni kyllä se elämä sen antaa :). Ihan oikeesti!


Suuri kiitos Hannalle hienosta ja kannustavasta haastattelusta!