En tiedä, kuinka monelle tän blogin lukijoista on käynyt selväksi, että mä olen todella eläinrakas ihminen ja voisin täyttää kotini pelkillä eläimillä. Muuta en tarvitsisi. Unelmissanihan minulla on joskus tulevaisuudessa iso omakotitalo, ja lemmikkinä vähintään kaksi koiraa ja paljon jyrsijöitä. Mennäämpä asiaan ennen, kun menee pelkäksi unelmoinniksi...
Mun oli siis tarkoitus hakea tää uus perheenjäsen vasta lauantaina, mutta en malttanut nukkua sitä viimeistä yötä enää, niin hain tän palleron jo perjantaina. Kyseessä on siis kääpiöhamsteri talvikko. Ennestään mulla onkin jo yksi pupu ja ehkä ensi vuoden puolella jossain vaiheessa hommaan toisen, sillä rakastan eritoten pupuja.
Sain mun ensimmäisen pupun 12-vuotiaana kummeilta synttärilahjaksi ja se oli paras synttärilahja, mitä voi toivoa. Mutta niin kun sanotaan, että "Mikään ei ole ikuista.", niin kyseinen lause oli totta niin kauhistuttavaa ja surullista se onkin ensimmäisen pupuni kohdalla. Se oli mulla puoli vuotta, kunnes sairastui eikä sitä pystynyt enää parantamaan, vaikka kaikkemme yritimme. Päädyimme lopulta viemään vauvani eläinlääkärille lopetettavaksi. Se oli surullista, mutta joka kantilta parasta niin. Ei haluttu antaa pupusen kärsiä enää yhtään enempää.
Seuraavan pupuni hankinkin vasta vuosia myöhemmin. Olin 18 ja halusin lemmikin, jotta minulla olisi seuraa kotona. Samainen pupunen minulla on edelleen ja hän on onneksi kokoajan pysynyt terveenä ja on kyllä niin unelmalemmikki.
Tämä postaus nyt näköjään "vähän" karkasi alkuperäisestä aiheesta, mutta eiköhän mun asiani tässä selvinnyt.
Hyvää joulukuun alkua kaikille.
-Erkku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogi-juttuja saa mielellään kommentoida ja rakentavaa kritiikkiäkään ei pelätä! Kommentit tullaan kuitenkin ensin hyväksyttämään Turun Tyttöjen Talon työntekijällä. Tästä johtuen, kommentit tulevat näkymään viiveellä. Kiitos kommenteistasi!