Rantaan minä kävelen

Tämä  on esimmäinen Kirjoitamanit teksti. Olin siloin kuudenella luokkalla. Silloin elämäni  oli hyvin erinlaista kuin nyt.  Ja kirjoitin paljon omia ajatuksiani ylös, tässä olis yksi:

Rantaan minä yksin kävelen,vaikka en haluaisi, niin silti sinua ajattelen. 

Olet minulle kultaa sydämessä, olet pelkkää kultaa. Et  mitään hopeaa vaan pelkkää kultaa.

Sinusta minä unia näen, niitä en pysty unohtamaan kuten en sinuakaan pysty.

Olet Minulle Todella tärkeä ihminen., koska olet minulle kultaa sydämessä.

Sinusta  minä unia näen. Niitä en pysty unohtamaan, kuten sinuakaan pysty.

Alkaa tulla jo pimeää. Kotiin päin jo kävelen. Nukkumaan meen ja sinusta  unta näen.

Niin tärkeä  minulle olet, että koko matkan  sinua muistelen. En sinua mielestäni  pois saa,

kun kotiin pääsen, niin kuvasi näen. Silloin tajuan, missä olet ollut koko ajan. Olet ollut minun sydämessä nyt ja aina.

Seuraavana Päivänä taas rantaan kävelen. Sinun kuvaa katselen koko ajan. Onneksi olet sydämessä nyt ja aina. Minä en varmaan sinun, mutta sinä olet minun. Olet minulle tosi tärkeä ihminen

nyt ja aina. Tietäisitkin kuinka paljon sinusta välitän.  Olet kuin tiikeri, joka  minua puolustaa ja

olet kuin nalle, joka minua  öisin lämmittää. Ja vielä olet  pehmeä kuin tyyny. 

Minä rakastan sinua aina. Ja ajattelen sinua aina. Näen sinuta unia  ja ne on niin ihania että, 

voisin maan alle vajota. Tulisit minun luokse, haluan sinut minun viereeni.

Tässä pieni osa tästä. Tämä jatkuu myöhemmin eli siis jatkoa  tulee.