Tiistaina tuli kuluneeksi tasan kaksi kuukautta äitinä. Tuohon aikaan on kuulunut paljon vaipanvaihtoa ja hauskoja hetkiä. Aikaan on kuulunut myös vähän huonompia hetkiä, mutta niistä on selvitty.
Eiköhän jokaisessa lapsiperheessä ole ne omat ylä- ja alamäkensä ?
Poika sai nimensä 1.11 ja hän on nyt sitten Saku Mikael Juhani.
Hän kasvaa hurjaa vauhtia, vaikka enhän mä sitä itse huomaa. Kahden kuukauden iän saavutuksena mainittakoon hänen ensimmäinen nauru. En tiedä oliko se tahaton vai tarkoituksenmukainen, mutta se oli hauskan kuuloista.
Vaikka poika on vasta kahden kuukauden ikäinen, niin kyllä mä olen alkanut salaa (tai ei se enää ole salaisuus, kun sen tänne kirjoitan) toivomaan jo toista pikkuista. Vauvakuume alkoi heti, kun päästiin kotiin synnäriltä (pojan ollessa 5 vrk ikäinen) ja kuume vain pahenee. Ehkä se päivä joskus vielä koittaa, että Saku saa pienen veljen tai siskon. Ehkä vielä joskus mun haave toteutuu ja musta tulee suurperheen äiti. Sitähän ei voi etukäteen tietää. Aika näyttää.
Sen kuitenkin tiedän, että mä pysyn kotona lapsen (ehkä useammankin) kanssa niin pitkään, kuin mahdollista.
-Erkku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogi-juttuja saa mielellään kommentoida ja rakentavaa kritiikkiäkään ei pelätä! Kommentit tullaan kuitenkin ensin hyväksyttämään Turun Tyttöjen Talon työntekijällä. Tästä johtuen, kommentit tulevat näkymään viiveellä. Kiitos kommenteistasi!