Olen saanut
kuulla kasvaneeni (henkisesti) todella paljon kuluneen syksyn aikana. Tuntuu,
että olen vihdoin uskaltanut lähteä etsimään itseäni ja samalla myös löytänyt
murusia omasta itsestäni. Ensimmäistä kertaa aikuisiällä minusta tuntuu siltä,
että olen jokseenkin oikeilla jäljillä. Olen löytänyt alun sille polulle, joka
vie kohti omanlaistani elämää ja hyvää oloa. Olen uskaltanut avata silmät ja
kysyä itseltäni, mitä minä elämältäni haluan.
Syyskuun alussa
uskaltauduin ensimmäistä kertaa Tyttöjen Talolle, ja heti tunsin olevani
paikassa, jossa on hyvä ja turvallista olla. Olen uskaltanut osallistua,
jutella, ihmetellä, hymyillä, tanssia, halata, nauraa, itkeä – olen uskaltanut olla minä. Olen saanut
kuulla olevani hyvä juuri sellaisena kuin olen. Tosin edelleen
näiden muutaman kuukauden jälkeen ihmettelen, miten näin turvallinen paikka voi
olla olemassa. Kuitenkin kaikki se, mitä olen syksyn aikana Talolla kokenut, on
täyttä totta. Ja jatkoa seuraa.
- Siru
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogi-juttuja saa mielellään kommentoida ja rakentavaa kritiikkiäkään ei pelätä! Kommentit tullaan kuitenkin ensin hyväksyttämään Turun Tyttöjen Talon työntekijällä. Tästä johtuen, kommentit tulevat näkymään viiveellä. Kiitos kommenteistasi!