Lähes tasan vuosi sitten olen kirjoittanut
seuraavan oivalluksen päiväkirjaani.
"Mä selviän
vielä, niin kuin kaikki muutkin.
En oo huonompi, oon vain keskeneräinen."
En muista, mihin nämä lauseet senhetkisessä
elämäntilanteessani liittyivät, mutta ajatus lohduttaa minua edelleen.
Keskeneräisyyttä on meissä jokaisessa, eikä koskaan edes tarvitse tavoitella
täydellisyyttä. Onkin oikeastaan upeaa olla keskeneräinen: elämää saa elää olematta
koskaan valmis. Elämän voi nähdä matkana, jonka lukuisat välietapit ovat vain
pieni osa kokonaisuutta. Nauti omasta matkastasi, sen eteen tuomista
kohtaamisista, haasteista, tunteista - ihan kaikesta. Anna itsesi olla vain oma
itsesi, et tarvitse muuta.
Omana itsenään oleminen ja keskeneräisyyden
sietäminen voi tosin välillä olla hyvinkin vaikeaa. Vajaa vuosi sitten keväällä
olen kirjoittanut ylös vielä yhden lauseen.
"Vaikeaa olla minä."
Toisinaan on edelleen vaikeaa olla minä;
uskaltaa olla aito ja rehellinen itselleen ja näyttää se myös muille. Omana
itsenään oleminen voi kuitenkin olla niin voimaannuttavaa, että sen tavoittelu
kannattaa. Se onkin yksi tärkeimmistä syistä, miksi käyn Tyttöjen Talolla. Ettei
olisi niin vaikeaa olla minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogi-juttuja saa mielellään kommentoida ja rakentavaa kritiikkiäkään ei pelätä! Kommentit tullaan kuitenkin ensin hyväksyttämään Turun Tyttöjen Talon työntekijällä. Tästä johtuen, kommentit tulevat näkymään viiveellä. Kiitos kommenteistasi!