Aloitin uravalmennuksen noin pari viikkoa sitten maanantaina, 19.1 tarkalleen ottaen. Aloitin ko. kurssin/valmennuksen täydellä innolla ja ennen kaikkea täysin vapaaehtoisesti. Mua ei ole pakotettu kyseiseen valmennukseen, mutta usko ja toivo alkaa vähitellen hiipua jonnekin hamaan kaukaisuuden pimeyteen.
Muistan, kun sain työkkäristä puhelun ja olin innoissani aloittamaan uravalmennuksen, mutta enää tuota samaista innostusta minusta ei löydy. Sain sen käsityksen uravalmennuksesta, että mennään ja tutustutaan eri aloihin ja työpaikkoihin. Todellisuudessa tämä on jotain aivan muuta kuin tutustumista; pelkkä istumista ja kuuntelua. No, musta kun ei ole siihen, että mä istun paikoillani ja kuuntelen tekemättä mitään. Pakkohan mun on siinä sitten yhteen jos toiseenkin paperiin raapustella tekstiä taikka piirroksia, että jaksan keskittyä ja kuunnella. Onneksi on kaksi kertaa ollut mukava opettaja jota jaksaa kuunnella, hänen poiketessa pääraiteilta yhden jos useammankin kerran niille sivuraitelle.
Ryhmä meillä on onneksi mukava, ikähaarukkakin on todella laaja, mutta sitä en aio tässä tekstissä kertoa, pidän täyden identiteetti suojan. Mutta kuitenkin, on ollut todella mahtavaa tutustua muutamiin ihmisiin ryhmässä, se jos jokin on tällä hetkellä ainut positiivinen asia koko tässä jutussa.
Itse lähdin uravalmennukseen sillä mielellä, että tästä voisi olla jotakin hyötyä mulle, saisin selvyyden mitä haluan tulevaisuudessa tehdä; se onkin jo selvillä, mutta mitäs sitten? Haluan päästä opiskelemaan täysin uutta alaa, mutta ei, en vain tiedä mitä. Ensi viikolla alkava aikuisten TET- jakso olisi ollut niin hyvä sauma päästä tutustumaan pintakäsittely puolelle, mutta sinne ei pääse. No minne sitten? Ei vain ole mitään käsitystä, tuntuu etten edes tiedä mitä kaikkia aloja on nykypäivänä olemassa ja mitä kaikkea voi edes opiskella. No onneksi yhden ryhmäläisen kanssa soitetaan maanantaina yhteen paikkaa josko pääsis tutustumaan yhdeksi päiväksi, mutta sitten siihen jää se kaksi päivää vielä. Mitä niinä päivinä sitten tekisi? Myöhemmin tämän kurssin aikana tulee vielä toinen kolmen päivän TET jakso pätkä.
Meitä pyydetään itsenäisesti ja aktiivisesti mennä ja tekemään ja kyselemään jne., mutta sitten kun menet ja kysyt opettajalta voitaisko tämmösellä porukalla mennä ja kysellä ja tehdä raporttia jne., tulee ensin vihreää valoa, mutta sitten tuleekin se tyrmäävä punainen valo kehiin. Eikä se siitä vihreäksi muutu, ei sitten millään. Mitä aktiivisuutta ja itsenäistä tekemistä tuo on? Ei niin mitään. Mua ei enää edes nappaa mennä tuonne, mutta pakkohan se on jos meinaa tuet saada. Jos nyt lopettaisi koko homman niin saa kk karenssin, juu ei kiitos! Taidan vain aivan lunkisti vetää tän kurssin loppuun.
Jotenkin alkaa tuntumaan jo vähitellen siltä, että tästä ei olekaan mitään hyötyä mulle. Mitä kaikkea mä oikeastaan voinkaan tehdä migreenin puitteissa? Siivous duuniakaan en oikeastaan saisi tehdä, koska olen pölyn kanssa tekemisissä kokoajan. Koko ajan sitä yrittää miettiä päänsä puhki mitä sitä oikeasti haluaisi tehdä, mikä itseäni kiinnostaa ja kaiken tämän keskellä pitäisi vielä suunnitella ja järkätä juhlat. Yritä tässä nyt sitten keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, juhlat on pakko järkätä sanoi kuka tahansa ja mitä tahansa on vain pakko. Samaten on pakko käydä tuolla uravalmennuksessa; ei kylläkään tarvitse itse ainakaan miettiä jos pää alkaa särkemään.
Mutta enköhän mä tän väkisin käy loppuun asti, toiste tsempillä samalla tsempaten toisia.
-Frankie
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogi-juttuja saa mielellään kommentoida ja rakentavaa kritiikkiäkään ei pelätä! Kommentit tullaan kuitenkin ensin hyväksyttämään Turun Tyttöjen Talon työntekijällä. Tästä johtuen, kommentit tulevat näkymään viiveellä. Kiitos kommenteistasi!