Turun Tyttöjen Talon puolesta

Tyttöjen Talon toiminnassa jo jonkin aikaa mukana olleena ja toiminnan hyödyt kokeneena halusin kirjoittaa vetoomuksen toiminnan jatkumisen puolesta. Tällaisen kirjoitelman sain aikaiseksi pohdintani tuloksena. Happy reading! 

Olen 26-vuotias nuori nainen. Vuonna 2014 olin jäämässä pois työelämästä työsopimukseni päättyessä. Olin huojentunut, kun pääsin toipumaan raskaan työn aiheuttamasta väsymyksestä, mutta yhtäaikaisesti mielessä häälyi pelko syrjäytymisestä ja selviämisestä yleisesti. En ollut koskaan ollut työtön ja pelkäsin työttömyyttä valtavasti. Se tuntui myös tietynlaiselta sosiaaliselta leimalta ja pohdin, miten kehtaan suorituskeskeisessä yhteiskunnassamme kertoa olevani työtön. Ymmärsin, että jos olen työtön ja en opiskele, tarvitsen jonkun yhteisön, jonkun sosiaalisen maiseman mihin kiinnittyä oman mielenterveyteni ja hyvinvointini kannalta. En halunnut jäädä kotiin mökkihöperöitymään, sillä olen sosiaalinen luonne, joka janoaa ihmiskontakteja, siinä missä suurin osa meistä.

Aloin etsiä vaihtoehtoja ja törmäsin Turun Tyttöjen taloon netissä. ”Tyttöjen talon toimintaan ovat tervetulleita kaikki 12-28-vuotiaat tytöt ja nuoret naiset sekä sellaiseksi itsensä kokevat”, netissä luki. Aluksi pohdin, onkohan paikka minulle. Minulla oli elävä muistikuva pienen kaupungin nuokkarin toiminnasta, johon olin kymmenen vuotta sitten yrittänyt osallistua. Tuolloin kokemus oli pettymys. Nuokkarilla oli omat vakioporukkansa, joihin ei otettu mukaan. Siellä kävivät tietyllä tapaa ”kovikset”, joilla oli siellä omat juttunsa. Muutaman kerran kokeilu kyseisellä nuokkarilla oli lähinnä nolostuttava ja hämmentävä kokemus. Epäilin tietysti, että kaikki nuorten talot ovat samanlaisia ja, että porukkaan on lähes mahdotonta päästä mukaan, sillä se on jo vuosien saatossa kehkeytynyt ja ihmisillä on siellä omat inside-juttunsa ja klikkinsä. En todellakaan tarvinnut lisää ulkopuolisuuden tunnetta, joka lisäisi yksinäisyyttä. Lisäksi pohdin, että huolimatta siitä, että Tyttöjen taloa mainostetaan avoimena paikkana 12-28-vuotiaille tytöille ja nuorille naisille, epäilin käykö siellä ikäistäni porukkaa tai ylipäänsä henkilöitä, joiden kanssa juttu luistaisi. Pelkäsin, että siellä istuu vain 12-vuotiaita tyttöjä leikkimässä barbeilla. En olisi voinut olla enemmän väärässä.

Rohkaisin mieleni ja lähdin paikan päälle tutustumaan. Mietin, että ei se ota jos se ei annakaan. Tänä päivänä olen hyvin iloinen ja kiitollinen siitä, että rohkaisin mieleni ja soitin Tyttöjen talon ovikelloa. Voisi sanoa, että jäin koukkuun melko lailla heti. Ensimmäisellä kerralla minut otettiin vastaan avoimesti ja lämpimästi. Minulle esiteltiin talon tiloja ja pääsin tutustumaan muihin kävijöihin ja ohjaajiin. Ensimmäisellä kerralla ihmisten nimet eivät meinanneet jäädä mieleen ja ohjaajien nimiä tarkistelin heidän työhuoneidensa ovista useita viikkoja, mutta pikkuhiljaa talosta alkoi kehkeytyä kodinomainen, rento, avoin paikka, mihin tulla viettämään aikaa, lataamaan akkuja, keskustelemaan, pitämään hauskaa ja unohtamaan huolensa hetkeksi. Parasta Tyttöjen talossa on se, että siellä jokainen kävijä otetaan mukaan toimintaan ja keskusteluun, mikäli kävijä haluaa osallistua (ketään ei pakoteta). Ohjaajat huomioivat jokaisen yksilöllisesti ja kaikki noudattavat talon yhteisiä sääntöjä, joihin on myös kirjattu se, että kaikki tytöt ja naiset ovat tervetulleita juuri sellaisena kuin ovat ja keneenkään ei saa kohdistua syrjintää. Ilmapiiri talolla on suorastaan hämmästyttävä. Nuorten tyttöjen ja naisten yhteishenki on jotain aivan käsittämätöntä. En ole kokenut kertaakaan niitä viboja, joita koin kotipaikkakuntani nuokkarilla. Talolla minut otettiin mukaan keskusteluun aivan kuin olisin käynyt siellä jo vuosia. Siellä ei ole klikkejä ja kaikki ovat tasavertaisesti ihania, omat yksilölliset kykynsä omaavia nuoria naisia.

Haluaisin korostaa, että mielestäni Turun Tyttöjen talon toiminta on ennaltaehkäisevää mielenterveystoimintaa parhaimmillaan. Voin omakohtaisesti allekirjoittaa, että talon toiminta vähentää riskiä syrjäytyä ja ehkäisee sekä vähentää kävijöiden muita mielenterveyteen liittyviä ongelmia. Tyttöjen talon toiminta edistää nuorten naisten terveyttä ja hyvinvointia. Talon toimintaa voisi kuvailla sanoilla yhteisöllisyys, vuorovaikutuksellisuus, luovuus, luotettavuus, turvallisuus, aktiivisuus, osallistaminen sekä itseilmaisutaidot. Talolla koetaan tunteita, jotka lisäävät naisten omanarvontunnetta sekä itsensä hyväksymistä. Tämä säteilee yhteiskuntaan nuorten naisten hyvinvointina sekä suuntautuu tulevaisuuteen, sillä hyvinvoivat äidit kasvattavat hyvinvoivia lapsia.

Tyttöjen talo ei ole vain ”hauska kahvittelupaikka, jossa hengaillaan”. Talolla tapahtuu ihmeitä, elämää suurempia asioita, joita olen ollut todistamassa sekä henkilökohtaisesti kokenut; kasvutarinoita, rohkaistumista, ystävystymistä, elämän jakamista, uuden oppimista. Yksilöt kokevat siellä tunteita ja kokemuksia, joita eivät välttämättä missään muualla koe. Kävijöille talo voi edustaa yhteisöä, jota henkilöllä ei muuten ole. Kävijä voi saada talolta hyväksyntää, jollaista ei muualta saa. Talo on valtava voimavara, henkireikä jopa koti tai eräänlainen perhe. Joillekin se voi olla ainoa ja siksi elintärkeä sosiaalinen ympäristö.

Henkilökohtaisesti talon ihmisistä on muodostunut minulle eräänlainen perhe Turussa, sillä lapsuuden perheeni on ripoteltu ympäri Suomea ja olen kaukana kotiseudultani. Minulle Turun Tyttöjen talo on kuin pelastusrengas, jota tarvitsen juuri tässä elämänvaiheessa. Talolla minun on mahdollista olla yhteydessä toisiin ihmisiin, kokea kuuluvani yhteisöön sekä olevani hyväksytty ja tärkeä. Koska jokainen ihminen tarvitsee peilejä kasvaakseen omaksi itsekseen, koen että talo tarjoaa minulle mahdollisuuden myös tähän. Talolla on turvallista opetella ihmissuhdetaitoja, elämäntaitoja, itsensä hyväksymistä, muiden huomioonottamista ja yhdessä oppimista ja elämistä. Talolla käyminen edistää kaikin tavoin terveyttäni. En vaihtaisi siellä viettämääni aikaa mihinkään. Talon ihmiset ovat minulle rakkaita, vaikken tunne jokaista emmekä muuten asu yhdessä.

Tämän kirjeen kirjoitan, jotta Tyttöjen talon rahoituksesta ja toiminnan jatkumisesta päättävät henkilöt saisivat todellista tietoa siitä, miten tärkeää Tyttöjen talon toiminta on ja millaisia vaikutuksia sillä on. Suomessa nuorten syrjäytyminen etenkin näiden taloudellisesti vaikeiden lamavuosien aikana on jokapäiväinen puheenaihe. Tasavallan presidentti Sauli Niinistöä myöten maamme korkeimmissa viroissa toimivat päättäjät ovat todenneet nuorten syrjäytymisen olevan aikamme tärkein huomioonotettava asia, jonka ehkäisemiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen ja mahdoton. Rohkenen väittää, että syrjäytymisvaarassa olevien nuorten aktivoiminen ja osallistaminen ennaltaehkäisevästi tukee yhteiskuntamme kasvua huomattavasti tehokkaammin kuin ”jälkien siivoaminen” vuosien päästä.

Haluan myös nostaa esiin yhteiskuntamme monimuotoistumiseen liittyvät haasteet, joiden ratkaisussa Tyttöjen Talo pyrkii omalta osaltaan olemaan mukana. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa eläminen luo sen jäsenille jatkuvasti uusia tilanteita, joissa pohtia yhteensovittamisen mahdollisuuksia. Se vaatii yksilöiltä kykyä jatkuvaan dialogiin sekä kulttuurisen joustamisen toimintatapoihin. Työskentely yhteisöllisyyden sekä ymmärryksen kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien välillä edistämiseksi on ensiarvoisen tärkeää. Tyttöjen talon toiminta tukee myös tätä, sillä toiminta on avointa kaikille tytöille ja naisille ja talolla käy etnisesti erilaisia naisia. Tämä on rikastuttava seikka toiminnassa ja lisää yhteisymmärryksen ja kommunikaation määrää erilaisten ryhmien välillä.

Kiitän lukijaa kirjeeni lukemisesta ja toivon, että esiintuomani asiat herättävät mielenkiintonne toimia Tyttöjen talon toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi. Toiminnalle on tarve.