Olipa ihanaa päästä taas kirjamessuille! Tyttöjen Talon kanssa pyörähdimme messuilla perjantaina 5.10.2018. Turun kaupunki tarjosi meille tänäkin vuonna kirjamessulippuja kymmenen kappaletta. Meitä olikin monta kirjojen ystävää.
Itse kävin kuuntelemassa Riikka Pulkkisen haastattelua. Hän on lempikirjailijani, ja häneltä on tänä vuonna tullut ihana romaani Lasten Planeetta. Sanon romaania ihanaksi, koska muistan Pulkkisen itse kertoneen Imagessa, että hän haluaisi kirjoittaa joskus ihanan romaanin. Pohdiskelin hänen kanssaan, onko tämä romaani se. Sain omistuskirjoituksen. <3
Kävin kuuntelemassa myös Siri Kolun, Siiri Enorannan ja Magdalena Hain keskustelua. He keskustelivat seksuaalisuuden ilmenemisestä nuortenkirjoissa ja siitä, millaisia muutoksia he haluaisivat nuortenkirjoihin. Siiri Enoranta kertoi haluavansa kirjoittaa romaanit siten, että niissä kaikki tapahtuu mahdollisimman "oikein": seksikohtauksissa on molempien suostumus ja henkilöt kommunikoivat tilanteessa. Siri Kolu kertoi saaneensa paljon henkilökohtaista palautetta nuortenromaanistaan Kesän jälkeen kaikki on toisin. Kaikkien kolmen kirjailijan mielestä on tärkeää, että nuortenkirjoissa kirjoitetaan seksistä ja seksuaalisuudesta.
Pääasiassa pengoin kuitenkin antikvariaatteja. Rakastan kirjojen tutkailemista, penkomista, kirjojen koskettelua. Se tekee minut onnelliseksi. Perjantaina taisi olla parempi valikoima kuin muina päivinä, ainakin siltä tuntui, kun panee merkille kaikki ne aarteet, joita antikvariaateista löytyi. Jos en olisi asettanut itselleni budjettia, olisin kantanut kotiin kottikärryllisen kirjoja.
Minä ja poikaystäväni poikkeamme kirjanostajina tosi paljon. Hän ostaa kaikki kirjat kirppiksiltä omiksi, ei koskaan lainaa mitään. Minä taas ostan usein kirjoja, jotka olen lukenut ja jotka haluan omaksi. Olen ehkä tässä asiassa vähän materialisti. Kirjahyllyni onkin jo aika täysi. Suvi Ahola kirjoitti joskus Hesarissa luopuvansa kirjoista ei siksi, että haluaisi niistä eroon, vaan siksi, että saisi niitä lisää. Niin teen minäkin, ja ehkä ensi viikolla vienkin vanhoja kirjoja kierrätykseen. Olkoon ne ilona jollekulle toiselle.
Kirjamessujen suurin juttu oli ehdottomasti se, että löysin sieltä Margaret Atwoodin romaaneja, joita on vaikea ellei mahdoton saada enää kirjakaupoista. Päädyin ostamaan neljä. Vähän kaduttaa, etten ostanut kaikkia löytämiäni, mutta rahaa olisi mennyt sitten tosi paljon. Kissansilmä-romaanin alkuperäispainoksesta olisi käytettynä saanut pulittaa 28 euroa. Hinta on antikkahinnaksi melkoinen, mutta tätä 80-luvulta peräisin olevaa romaania on varmaan liki mahdoton saada enää mistään. Sanon liki, sillä äitini löysi romaanin kirjaston poistohyllystä. Melkein rikos poistaa tuo romaani! Se on yksi parhaista. Kaduttaa kyllä, etten ostanut sitä hinnasta huolimatta, vaikka voihan olla, että törmään siihen toiste jossakin - jos niin on tarkoitettu ;D
Äidille ostin tuliaiseksi Tove Janssonin satukokoelman Näkymätön lapsi. Tarina näkymättömästä lapsesta on erittäin koskettava. Lempitarinani kyseisestä kokoelmasta on kuitenkin Hattivattien salaisuus. Se kertoo Muumipapasta, joka lähtee merelle tutkimaan hattivatteja. Lempihahmoni muumeista onkin juuri Muumipappa - hän niin kuin minäkin rakastaa kirjoittamista ja kirjoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogi-juttuja saa mielellään kommentoida ja rakentavaa kritiikkiäkään ei pelätä! Kommentit tullaan kuitenkin ensin hyväksyttämään Turun Tyttöjen Talon työntekijällä. Tästä johtuen, kommentit tulevat näkymään viiveellä. Kiitos kommenteistasi!