Mitä luulet Turun tarjoavan juuri sinulle?

Turun Tyttöjen Talo kävi tapaamassa uusia opiskelijoita Ready Study Go! -messuilla 30.8.2012.

Keräsimme livebloggaamisen keinoin messukävijöiden ajatuksia Turun tarjonnasta:

"Turulla on tarjottavana minulle tiivis sosiaalinen verkosto. Muutama hyvä ystävä ja kaikki Turun kahvilat ovat hyvä yhdistelmä päivänä kuin päivänä. Turussa pääsen helposti rakkaan harrastukseni ja elämäntapani pariin, Turun laskuvarjourheilijoille. Siellä kokoonnumme lähes joka ilta, kesät talvet. :) " Sinikka, 26 v.

"Turku on tarjonnut minulle hienon opiskeluaikojen kotikaupungin, vaikka tamperelaisena ei pitäisikään sitä myöntää. Turku tarjoaa halvat asumisvaihtoehdot, ja ihanan lyhyet etäisyydet, pyörällä pääsee kaikkialle! Ehdottomasti paras opiskelijakaupunki Suomessa. Turun kaupunki tarjoaa tällä hetkellä myös työpaikan, jee!" Suvi, 25v.

"Pyöräteitä. Tanja, 21 v."

"Turku on tarjonnut minulle kodin" -Sanna, 26 v."

"Åbo har erbjudit mig ett underbart hem och fina vänner. Åbo är som Finlands New York ;) Jenny 21 år"

"Kaffepaussi."

"Kulttuuria ja Aurajoki"

"Vapaa-ajan aktiviteettejä, monipuolisa palveluita ja uusia ystäviä"

"Kulttuurikokemuksia ja hauskoja murresanoja"

''Turku je divan, uredjen i kulturan grad koji ima mnogo toga da ponudi. Ljudi su veoma ljubazni i uvek spremni da odgovore strancima na sva pitanja.'' Jelica, 16v.

"Åbo har gett mej en underbar studiestart och nya vänner" Helén 21 år

"Första mannen som skriver! I love this city!" Robin 21 år

"Turku toi jo elämään upean opiskelupaikan, odotan vielä kunnon rakastumista kaupunkiin!" Emilia, 21 v.

" Turku tarjosi minulle opiskelupaikan ja kauniin kodin"

"Turku on hyvä paikka elää ja yrittää - jopa tämmösselle ex-peritamperelaiselle jannulle. Nääs."

"Tämä syksy voisi tuoda tullessaan ihania uusia tuttavuuksia ja jonkun uuden hauskan harrastuksen.:)" Johanna, 27 v.

"Näyttävän ilotulituksen Turun päivänä" Kimmo, 32 v.

BEHNOUSH FOROUTAN 28 YEARS OLD STUDENT
"Turku  seems to be a nice city,people are so helpfull and kind...
it is a bit hard to manage the language problem but on the whole i expect it to be a place for having pleasure...
on the whole ithas been a nice city so far"

"Iloa ja ihmetyksiä" Ines, 22v

Kivoja opiskelupäiviä kaikille opiskelijoille!

Turun Tyttöjen Talolta uusi harrastus syksyyn!

Tiedoksi, että Inspiraatio-työpaja joudutaan siirtämään myöhemmälle syksyyn vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Turun Tyttöjen Talon Blogi-tiimi alkaa kuitenkin ajallaan eli 20.9. klo 17-19. Muistathan ilmoittautua ensimmäiselle ryhmäkerralle mahdollisimman pian: veera.saila@mimmi.fi tai 045-2557170

Tietoa Blogi-tiiimistä ja muista Turun Tyttöjen Talon syksyn ryhmistä löydät täältä.

Till kännedom, Inspirationsverkstaden blir flyttad till senare under hösten 2012 på grund av för lite antal anmälda.  Turun Tyttöjen Talo blogg-teamet börjar ändå som vanligt den 20.9 kl. 17-19. Glöm inte att du måste anmäla dig till den första träffen och gärna så fort som möjligt till:
veera.saila@mimmi.fi eller 045-255 71 70
Mera information om blogg-teamet och andra verksamheter på Turun Tyttöjen Talo hittar du här.

Turun Tyttöjen Talon Blogi-tiimi

Haluatko esim. arvostella kuukauden levyn, haastatella ihmisiä, päästä tutustumaan jänniin paikkoihin tai tapahtumiin? Aihe on vapaa ja välineinä toimivat tekstit, kuvat, äänet sekä videot. Tiimissä tehdään ja koetaan yhdessä uusia - sinua kiinnostavia asioita. Blogi-toimintaan voi osallistua myös kotoa käsin, jos ei fyysisesti Tyttöjen Talolle pääse! Lisäksi toimintaan voi osallistua lukemalla ja kommentoimalla blogia osoitteessa: www.turuntyttojentalo.blogspot.com

•    Kaikille 12–28 –vuotiaille tytöille ja nuorille naisille.
•    Toiminta ei vaadi aikaisempaa kokemusta bloggaamisesta!
•    Toimintaa ohjataan suomeksi, ruotsiksi ja tarvittaessa englanniksi
•    Tiimi kokoontuu torstaisin klo 17–19 Turun Tyttöjen Talolla. Ensimmäinen tapaaminen on 20.9.
•    Lisäksi tulossa työpajoja.
•    Mukaan pääsee kesken kauden. Ilmoittaudu Veeralle:
      veera.saila@mimmi.fi  / 045-2557170
•    Toimintaa rahoittaa Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä
      Suomen lasten ja nuorten säätiön Myrsky-hanke
  
Flickornas hus i Åbo eget bloggarteam!

Vill du recensera månadens skiva, intervjua människor eller till exempel besöka spännande platser och evenemang? Då kunde Turun Tyttöjen Talo bloggar team vara något för dig. Ämnet du skriver om är fritt och verktygen du använder är texter, bilder, ljud eller varför inte video. I bloggteamet testar vi på nya saker som intresserar just dig! Du kan delta i bloggverksamheten hemifrån ifall du inte slipper fysiskt på plats till Tyttöjen Talo och även genom att enbart kommentera och läsa bloggen: www.turuntyttojentalo.blogspot.com

•    För flickor och unga kvinnor i åldern 12-28 år
•    Kräver inga tidigare erfarenheter av bloggande
•    Verksamheten är gratis och går på svenska, finska och engelska
•    Teamet träffas torsdagar kl. 17-19 på Turun Tyttöjen Talo. Första träffen är 20.9. Man kan hoppa med i  Blogg-teamet när som helst under året.
•    Om du vill delta i verksamheten kontakta vänligen Veera Säilä:
      veera.saila@mimmi.fi eller på numret 045-255 71 70
•    Verksamheten finansieras av: Undervisnings- och kulturministeriet och
      Barn och ungdomsstiftelsen i Finland via projektet Stormvind

Yksi talo, kaksi eri maailmaa

Muistan kun ensimmäisen kerran astuin sen rakennuksen sisäpuolelle. En asiakkaana, mutta tulevana työntekijänä. Jo silloi katsoin asiakastiloja aivan uudenlaisella tavalla, tavalla jota en tunnistanut omakseni. Tavalla joka sai minut hieman hermostumaan; kuuluisinko tänne?

   Astuaessani henkilökunnan tiloihin, minut valtasi tunne jota en ollut aikaisemmin tuntenut. Tunne joka sai minut häkeltymään näkemästäni- aivain kuin taikuutta olisi sittenkin olemassa. Näin ainoastan suljettuja ovia, muutaman työntekijän ja siivojan jonka tunnistin heti.

Jo siitä päivästä alkaen tiesin, että tästä kesästä tulisi huomattavasti erilaisempi kuin aikaisemmat, ainakin minulle- mielenkiitoinen.

Mielenkiintoa on tosiaankin riittänyt, milloin jäänyt asiakkaiden kanssa vessan jumiin, milloin leffojen vuorosanat pyörivät mielessäni, milloin avaimet jäänyt johonkin ja milloin mitäkin.

Asiakaspuoli jossa en vietä aikaani paljoa, on sellainen niinkuin sen näetkin. Mutta, voi, olisipa sulla tilausuus tutustua henkilökunnan tiloihin. Tiloihin jossa kuulet ja näet niin paljon erilaista, mitä asiakaspuolella. Tajuttomat kirjapinot ja rivit, paperi niput, sotkuiset työpyödät ja keskittyneet työntekijät.

Miten ikinä pystyisin sopeutumaan tänne?

Muistan ne luikuisat käytävät ja ovet joista pitää kulkea päivittäin- alkuun kaiken ollesa velä uutta pyörin kaikkialla. Talon tullessa tutuksi muistaa jo missä on mitäkin, mistä ovesta pääsee minnekkin, missä tarvitaan leimausta kulkiessaan jostakin ovesta.

STAFF ONLY*

----------

(* Selvennykseksi tuohon tekstiin, vanhalla puolella, hissistä tullessa ulos, näkee seinän jossa on valkoinen paperi ja siinä lukee isoilla kirjaimilla STAFF ONLY!! Tuo paperi, sellaista olen halunnut pitkään itselleni. Asiakkaamme voivat vahingossa päätyä henkilökunnan tiloihin, jos joku työntekijöistä on tilannut hissin ennen asiakasta, eikä työntekijä jaksakaan odottaa hissiä ja lähtee rappusia pisin sinne minne haluaakin. Näin ollen asiakkaat voivat siis päätyä henkilökunnan tiloihin.)

Ensimmäiset viikot kuluivat todella nopeassti, olihan kaikki uutta. Työt tuli kuitenkin kaikki tehtyä, vauhti oli alkuun hidasta, mutta eiköhän se kaikilla ole aluksi?

Ekoina iikkoina muistan aina hississä ollessani yksin hyräilemäsä jotakin. Olin noihin aikoihin löytänyt uuden lempibändinkin.

Hyräilin siis heidän laulujaan, yksin ollessani siis, mitähä muut työntekijät ajattelisivat kun heidän iltsiivoojansa vain hyräilee käytävillä heille tuntemattomia kappaleita.

Kaiken tullessa tutuksi ja päästyäni taloon kunnolla kiinni, työtkin alkoivat sujua paremmin. Toisena kuukautena, heinäkuussa, aloin jo tuntea, että ' hei kyllä mä tänne kuulun ' . Alkoi päässäkin soimaan Falling In Reverse:n kappale The Drug In Me Is You. Pystyn siis oikein hyvin lainaamaan tuon kappaleen sanoituksia; " I can't believe I'm actually meant to be here ".

   Osa työntekijöistäkin juttelee minulle välillä, mikä on oikeastaan todella mukavaa; saa sellaisen olon ja vaikutelman, ettei he vain katso ja ajattele ' no mitä tuokin tossa nyt häärää' . Toisin sanoen olen tykännyt todella paljon tuolla töissä. Mielestäni oikein unelma työpaikka - jos on jotakin kysyttävää saa vastauksen, saa neuvoja, mitä taas ei aina koulun harjoittelussa saa. Ketään ei hengitä niskana takana ja katso mitä tekee, saa tehdä itsenäisesti.

Mutta takaisin aiheeseen.

Kaksi eri maailmaa, se mitä haen tuolla nimityksellä on itselleni varsin selvää. Henkilökunnan tilat ja työntekijät tuovat mieleeni nuo jotkut elokuvat joissa on kiireellisiä työntekijöitä, näyttävät tylyiltä mutta todellisuudessa eivät sitä ole. Isoja ja pieniä kirja ja paperi pinoja, iso ja pieni kahvihuone; tunnelmat ovat aivan erilaisia.

   Toisessa kahviuhoneessa tunnelma on kuin jossakin monta sataa vuotta vanhassa talossa - tai no pikemminkin rakennuksessa. Toisessa puolestaan tunnelma on mielestäni taian omainen. Tummaa sisusta, josa yhdellä seinustalla on kulattuja esineitä. Kattokin on kullattu, itse en enää kiinnitä mitään huomiota niihin, sillä olen melkein kolmisen kuukautta siivoillut niitä tiloja.

  Se on jännää kuinka helposti pystyn pääsemään tunnelmaan niin helposti kiinni. Astuessani vanhalta puolelta uudelle puolelle tunnelma vaihtuu ikään kuin kuin salama iskisi kirkkaalla taivaalla.

Se on jotakin aivan uskomatonta.

Kyseessähän on siis Pääkirjasto.

-Sparrow

WOW!

Tänään iltapäivällä Turun Tyttöjen Talon väkeä ja Tyttöjen Talon auto kävelykadulla Turussa. Tule moikkaamaan, juttelemaan ja/tai osallistumaan arvontaan!

Skol start!

* Kun kesä alkaa olla loppumisillaan ja koulu on alkamassa, niin teen usein lupauksia itselleni, että tänä vuonna aion lukea paljon ja aina olla ajoissa ja sitä sun tätä. Siitä tulee kuintekin vain stressiä ja tuntee itsensä huonoksi kun ei sitten teekään niitä. Niinpä ajattelin, että tänä vuonna mietitään sitä mitä olemme tehneet hyvin jo viimeiset vuodet ja ollaan omia itsejämme. *

Sommaren försvann snabbare än någonsin i år och nu står vi på tröskeln till höst igen. Hösten känns alltid som en ny början för mig och speciellt då det kommer till skolan. Bestämmer, ger löften och planerar allting innan ens skolan har hunnit börjat. Löften så som; i år skall jag göra alla skoluppgifter i tid och aldrig lämna något i sista minuten och i år skall jag läsa alla böcker från pärm till pärm och inte slarva och i år skall jag varje kväll gå tidigt och sova så att jag orkar stiga upp 06:45 för att börja dagen.

Men, somehow så fort jag tagit steget innanför skolans murar känns allting redan som ett suddigt minne. Första dagarna kanske går bra, man (jag) är i tid och allting känns lite nytt och spännande men snabbt som bara den är man (jag) i sitt lilla dike med bortglömda deadlines och fem-före-vi-börjar anländande till träningarna (som förövrigt inte betyder morgon länk utan min utbildnings diskussions tillfällen om projekt och veckans agenda m.m.) Och frågan är ju varför?

Jag skulle vilja säga att det kallas att vara mänsklig. Varje år sätter jag stor vikt på att vara någon jag aldrig kommer att bli och enorm press på sådant som bara får min mage att vrida sig och huvudvärken att banka innan något ens har börjat. Jag tycker det är konstigt att jag och de flesta andra gör det här varje år, eller om inte varje ny termin, eftersom det sällan fungerar (vill inte påstå aldrig för alla är ju olika). Varför kan man inte bara istället försöka se på saken som ”i år skall jag vara minst lika bra på det här och det där som jag var förra året...” och inte alltid tänka på vad man måste bli hundra gånger bättre på och fram för allt vad man måste göra. Allt måste hit och dit gör mig alldeles virrig och ändå är det oftast bara jag själv som tutar alla måsten i mig.

Den här hösten tänker jag istället försöka tänka på annat än alla måsten och fokusera på det som betyder något vilket ju är vad jag lär mig även om det är på mitt eget sätt. Bort med all press och mera lugna morgon promenader till skolan och en kopp kaffe i café Novia med härliga team medlemmar.

- Jenny

INSPIRAATIO-TYÖPAJA - INSPIRATIONS VERKSTAD

30.8.2012 klo 17 - 20 Turun Tyttöjen Talolla

Inspiraatio-työpaja on kaikille 12 - 28 -vuotiaille tytöille ja nuorille naisille mahdollisuus: olla luova, sukeltaa bloggaamisen maailmaan, kirjoittaa ja valokuvata omaa elämää, saada uusia ystäviä yli kielimuurien, inspiroitua uuteen harrastukseen ja löytää uusia puolia itsestä…

Työpajassa esitellään oman blogin tekemistä, tutustutaan Turun Tyttöjen Talon Blogi-tiimin yhteiseen blogiin, valokuvataan ja kirjoitetaan itseä kiinnostavista aiheista sekä vietetään mukavaa iltaa yhdessä. Kaikki osallistuneet ovat tervetulleita mukaan viikoittain kokoontuvaan Turun Tyttöjen Talon Blogi-tiimiin. Blogitoimintaan voi osallistua myös kotoa käsin.

Kurkkaa, kommentoi, osallistu: www.turuntyttojentalo.blogspot.com
 

• Ilmoittautumiset 27.8. mennessä ja lisätietoja: veera.saila@mimmi.fi  / 045-2557170
• Toiminta on maksutonta!
• Toimintaa ohjataan suomeksi, ruotsiksi ja tarvittaessa englanniksi
• Työpajaa ohjaavat Turun Tyttöjen Talon työntekijä ja valokuvataiteilija Veera Säilä, tuntityöntekijä Essi Erlands sekä vapaaehtoinen Jenny Mangström
• Toimintaa rahoittaa Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Suomen lasten ja nuorten säätiö Myrsky

 På svenska

30.8.2012 kl. 17 - 20 på Åbo Flickornas Hus
(Turun Tyttöjen Talolla)

Inspirations-verkstaden är en chans för alla 12-28 åriga flickor och unga kvinnor att: vara kreativ, dyka in i blogg världen, skriva och ta bilder, få nya vänner med olika språk, bli inspirerad till att kanske skaffa en ny hobby eller helt enkelt hitta nya sidor av sig själv…

På verkstaden får du veta hur man skapar en egen blogg, bli bekant med Flickornas hus gemensamma blogg som drivs av Blogg-teamet, fotografera och skriva om sådant som inspirerar dig och spendera en rolig kväll tillsammans med andra. Alla de som deltar är varmt välkomna med i flickornas hus blogg team som samlas en gång i veckan. Du kan även delta i bloggverksamheten hemifrån om du så vill 

Kika in, kommentera och häng med: www.turuntyttojentalo.blogspot.com
 

• Intresserad? Anmäl dig senast 27.8 till: veera.saila@mimmi.fi/045-255 71 70
• Verksamheten är gratis och går på svenska, finska och engelska
• Verkstaden leds av foto konstnären Veera Säilä och timarbetaren Essi Erlands från Flickornas hus, samt frivilliga arbetaren Jenny Mangström
• Verksamheten finansieras av: Undervisnings- och kulturministeriet och Barn och ungdomsstiftelsen i Finland via projektet Stormvind

Hyvää kesää! -arvonnan on voittanut...

Ilmaisliput Jokke Jokijunan matkaan itselle ja kahdelle kaverilleen on voittanut nimimerkki Smith tekstillään "Kesämuisto". Smith on kuvannut värikäästi - huumoria unohtamatta - tärkeitä aiheita kuten haaveita ja odotuksia, aikaa ja kasvua. ONNEA SMITH!

Vinkkejä opiskelukiireiden kesyttämiseen

Syksy tulee, koulut alkaa, vois aloittaa vaikka joitakin uusia harrastuksia... Ystäviäkin haluaisi ehtiä näkemään. Vaan mistä aikaa tähän kaikkeen? Tätä kysymystä on tullut joskus useampaankin otteeseen mietittyä - niin opiskeluaikoina kuin nyt töissä ollessa. Törmäsin hiljattain siihen, että joku muukin näin syksyn kynnyksellä pohtii samoja asioita, joten ajattelin jakaa yhden kanssanne yhden käytännön vinkin, jota olen itse monesti käyttänyt:

 

Voit piirtää itsellesi sellaisen viikkolukujärjestyksen, josta näkyy milloin teet mitäkin. Eli koulussa vietetty aika, kotitehtävät, uni (joka on yleensä väh. 8 h), lepo, ruokailut, ystävät, mahd. seurustelukumppani, oma aika (esim. harrastukset) jne. Tuollainen suunnittelu voi auttaa hallitsemaan asioiden paljoutta ja elämään joka päivä sellaista elämää, että se tuntuu itsestä mukavalta. (Vaikka ei tietysti kaikki voi aina olla vaan kivaa - vai voiko???)

Ei kannata olla kuitenkaan ihan joustamaton noiden aikataulujen kanssa. Joskus voi suunnitelmat mennä plörinäksi, eikä sekään ole maailmanloppu! ;) Muista, että se riittää että teet parhaasi – aina ei jaksa/ehdi tehdä kaikkia asioita esim. läksyjä superhyvin. Joskus riittää vähemmänkin täydellinen!

Pian nähdäänkin jo kaikkien kanssa ihan livenä kun talo aukee keskiviikkona 5.9.! :) Sitä ennen tulossa ainakin retki Turun Kakskertaan tiistaina 4.9., johon saa myös ilmoittautua vaikka mulle! (puh. 045-1289808) :) Lisätietoa myös nettisivuilta.

terguin: Tyttöjen Talon työntekijä Johanna

p.s. Millaisia ajankäyttöön tai kiireen kesyttämiseen liittyviä konsteja ja vinkkejä teillä on? Kommentoikaa ja jakakaa omat vinkkinne muillekin! :) Kaikilta löytyy varmasti omat jipponsa!

Kesämuisto

Ennen varsinaisen kesän/kesäloman alkua minulta kysyttiin mitä odotan kesältä 2012? Vastaukseni oli selkeä ja toteutus ei vaatinut ihmeitä, vastasin: "Kultaa, pronssia ja The Rasmus." Kaiken tämän toteutin ja nautin niistä muistoista nyt, ja tulen kantamaan ne hautaani asti, hymy huulilla. Mutta totesin myös että miettisin kesän aikana tulevaisuuttani, sitä mikä minusta tulee isona ja mikä ei. Halusin saada aikaa selkeyttää ajatuksiani ja päätäni. 

Eräs minulle läheinen ihminen on myöskin joutunut tänä kesänä miettimään omaa tulevaisuuttaan ja päätynyt omaan ratkaisuunsa. Ainoa joka hänen tiellään olisi on hän itse. Entä jos olen itse itseni tiellä tulevaisuudessani. Jos haluan tulla joksikin ja onnistua jossakin, olenko itse se joka sanoo: "täällä on monia muita, jotka osaavat ja uskaltavat ja ansaitsevat paikkansa ja työnsä enemmän kuin minä? Ovat luovempia ja saavat parempia ideoita? " Seisonko ajatuksieni kanssa tielläni? Voisinko poistaa itseni yhtälöstä ja aloittaa matkan tähtiin? Ja lopuksi vielä kysymys siitä mihin tähtiin? 

Kesällä vapautuneena koulun paineista ja vastuusta luulisi olevan helppoa miettiä ja ehdottaa itselle kaikkea. Syksy painaa jo päälle, vaikka rakastankin syksyä yli kaiken ja peruskoulun viime rutistuskaan ei tunnu vaivaan liikoja. Silti en halua syksyä, tarvitsisin vielä enemmän aikaa pohtia ja selkeyttää ajatuksiani lähes kaikesta. Kaikki sanovat että ei vielä tarvitse päättää, ja kyllä minä heitä uskon. Olen ollut viime vuodet hyvin varma siitä, mikä minusta tulee ja mikä on minulle tärkeää. Nyt minusta tuntuu että olen menettänyt kaiken tiedon siitä mitä olen ja tulen olemaan. Ehkä loppujen lopuksi olen vain tullut mökkihöperöksi ja jos oikeasti haluaisin selventää ajatuksiani tarvitsisin vain joka päiväistä tekemistä ja juttuseuraa. Mutta toisaalta keväällä mielessä painoi vain se että tarvitsen aikaa ja vihdoin kesälomalla kun sitä on ehdin pysähtyä miettimään maailman menoa.

Luovuus on muuten hyvin hassu juttu. Itse haluan aina lukea itseni luovaksi ja jopa ystäväni kuvailevat minua aina välillä luovaksi. Silti jos haluaisin esimerkiksi kirjoittaa en saa millään mieleen mitään mitä kirjoittaa, ja jos saan jotain tunnen että se on tehty jo ja kukaan ei jaksa saman toistoa. Tekstini muutenkin takeltelee kuin vasta puhumaan opetteleva taapero ja pyllistelee aina sopivissa väleissä. Se ei ole kaunista katsottavaa. Aina vakuuttelemassa itselle " jos vain saan oikeat olosuhteet, jos vain olen paineen alla, jos pystyisin vain ajattelemaan, jos saisin kokeilla ensin, jos olisin vanhempi, jos tietäisin enemmän..." lista on loputon.                                            

Luovuus on outo juttu. Se on kuin hyvin pahasta teini-iästä kärsivä virtahepo: vaeltelee sinne tänne vailla päämäärää ja määränpäätä, murskaa vahingossa, pahaa tahtomatta, muutaman sivullisen luontodukementaristin, syö ja juo, eikä suostu keskustelemaan äitinsä tai muiden laumatoveriensa kanssa. Toivoo vain löytävänsä uuden elämän ja uutta toivoa. Lopulta kaiken yksinäisyyden ja tuskan jälkeen tuo pieni hippo pääse Stephen Fryn luontodokumenttiin ja tuhannet ihmiset ihailevat sen kauneutta ja suloisuutta. Siitähän kaikki lopulta on kiinni. Kuka selviää, ja kuka ei. Ja kenet tuo petollinen luovuus ottaa herrakseen ja kenet orjakseen.

Loputtoman pohtimisen päämäärä on varmaan todistaa ihmisille, että he ovat aina pohtineet ja tulevat aina pohtimaan. He tuskin saavat sitä suurta päätöstä tehtyä pohtimalla. Niin se vain on että ne päätökset jotka eniten muuttaa ja vaikuttaa elämään ovat ne jotka on tullut tehtyä mielivaltaisen hurmoksen vallassa. Tähän ei nyt pidä sekoittaa niitä viinapäissä tehtyjä päätöksiä, tai niitä joihin on yllytetty ja joita tehdään joka päivä. Mielivaltaiseen hurmokseen pääseminen ei liity päättömään vaelteluun, vaan tilanteisiin joissa ei ole ennen ollut. Miten niihin on joutunut ja miten pääse pois? Antaako aika siivet tai sen puute, jotta saavuttaa tilan jossa kaikki on mahdollista ja kaikkeen löytyy vastaus?  

                                       

Pohtiminen saa asiat näyttämään hienoilta, mutta myös kamalilta, mitä oikeasti monet asiat ovatkin. Pohtiminen saa asioita järjestykseen. Ihmisen tulee pohtia ja järjestää ajatuksiaan, kuin ainaiset kevätsiivoukset. Toisaalta on myös hyvä heittäytyä arjen kiireelle ja antaa ajatusten pyöriä päättymätöntä karting-rataa. Kesä ja varsinkin loma on tuskallista aikaa. Kauan odotettu, Kauan toivottu ja lopulta loppuva. Ainainen tyhjyys, aivojen ripustaminen narikkaan ja pöh. Kaikki miettivät lomallaan, olisikin niin helppoa vain olla ja toivoa että maailma jatkaa kulkemistaan ilman omia murheita. 

Pohtiminen antaa ihmiselle toivoa ja lohtua, jos kaikki muu on mennyt, kadonnut taivaan tuuliin, ajatukset jäävät. Niistä saa lämpimän peiton harteilleen. Ruokaa nälkään ja vettä janoon. Kaikkea mitä toivoa saattaa, sitten tulee aika kun joku tulee ja ottaa peiton pois ja vie sinut ulos. On tullut talvi, viimeksi muistelit helteitä ja ukkosia. Omassa maailmassa luulit olevasi yksin ja onnellinen. Sitten tuo yksi huolestunut ihminen, joka oli aivan tavallisena päivänä matkalla kotiin töistään, päätti hakea sinut ulos ja näyttää maailman. Hän antaa sinulle oikean huovan ja lämmintä juotavaa. Ajatuksesi tuntuvat olevan vain kaukainen muisto. Tunnet lämpöä ja tiedät että sinusta välitetään. Olet sittenkin tärkeä, vaikka sinulta kaikki vietiin ajatuksesi eivät antaneet sinun kuolla pois. Ne tiesivät tämän päivän koittavan ja paremman tulevan. Ajatusten peitto on kirjava ja siinä on monia aukkoja, mutta jokaisella on oma peittonsa ja jokaiselle se on aivan yhtä tärkeä.

Mihin siis haluan päätyä ja mikä minua ajaa eteenpäin matkallani? Sitä en tiedä, enkä koskaan tuskin tule tietämäänkään. Mutta sen tiedän että peittoni lämmittää ja antaa toivoa eteenpäin. Epävarmuus ei ole mahdottomuus, sen kanssa pitää oppia elämään. Pyrkiä symbioosiin ja antaa sen varoittaa, mutta myös ohjata tietä. Ei liiaksi, muttei sitä tule unohtaa. Epävarmuus on aina läsnä. Joka ikisellä. Kukaan ei tiedä loppuun asti.

Olenko saanut kesälomalla selvitettyä ajatuksiani, siivottua luurangot kaapista? No ajatukseni ovat vielä samalla hyllyllä, samoissa pinoissa, mutta niiden seuraan seuraavalle hyllylle on liittynyt ystäviä ja perhettä. Ja vaatepuilta on myyty (hyvällä voitolla) muutamat opetuskäyttöön soveltuvat luurangot. Tilaa on tehty, mutta kaapin tunnistaa omakseen. Ja kyllä se on yhtä sekainen kuin aina ennenkin :)

 - Smith

Tauolla ihmettelyä

Aamun työt on thety.
Tauko on kohdallaan.
Vasta 12 jälkeen kannattaa mennä ylös siivoomaan- muuten työt on liian aikaisin tehty.
Hmm...
Pitäisiköhän käydä kahvilassa?
Mitä tekisin? Titä ei kannata jatkaa- en voi lähteä aikaisemmin kotiin. Jos vahtimestari soittaa.
Hmmm...
Kuluu se työaika tätäkin kirjoittaessa paperille.
Vatsakin murisee - pitäisiköhän käydä kahvilassa.

Ajatukset vilisee mielessä, milloin kaverin kanssa Jokke Jokijunaan? Sitä ei olla päätetty, kaverin olen jo päättänyt.
Apulanta - radio on päällä.
Miten saisin ajan kulumaan?
Ehkä 5-10 min meni nopeasti - puhelimen laturia piti fixata. Ei se meinannu ladata akkua.
Laturissa on teippiä - akku ainakin latautuu.

Ensi viikolla tulee PESUKONE. JeJe.
Mamma tulee silloin. Asentaakin sen ehkä.
Voin ehkä pestä pyykkiä OMALLA koneella.

Äiskä sais tulla jo takaisin Turkuun.
Tuli jo ikävä ♥ :(
Koskaan meillä ei oo aikaa riittävästi. Tyhmää.
Äiskä on ihan paras ♥

Sain uudet uikkarit. Farkutkin löytyi - mutta niin pienet. Järkytys - ei oo kivaa.
Hmm.. Joo-o, voisin tehdä jotain fiksumpaa

//Tekstin olen kirjoittanut 30/6 paperille työpaikalla, taukoa pitäessä...//

-Sparrow