torstai 27. kesäkuuta 2013

Blogi-tiimi toivottaa hyvää kesää!


Blogi-tiimi toivottaa kaikille hyvää kesää 2013! 

Turun Tyttöjen Talon Blogi-toiminta on saanut jatkorahoitusta kolmanteen hankekauteen Opetus- ja kulttuuriministeriöltä. :) Eli toiminta jatkuu taas kesäloman jälkeen. Blogi-tiimin syksyn ensimmäinen tapaaminen on syyskuussa 2013. Tarkempi ajankohta ilmoitetaan elokuussa.
Kaikki vanhat ja uudet toiminnasta kiinnostuneet ovat erittäin tervetulleita mukaan!

Blogitoiminta on luovaa kirjoittamista, uteliasta valokuvaamista, kiinnostavia henkilöhaastatteluja, vierailuja jännittäviin paikkoihin sekä muita ryhmäläisten omia ideoita. Tule mukaan suunnittelemaan mitä yhdessä teemme ja miltä blogimme syksyllä näyttää!

Lisätiedot ja ilmoittautumiset: veera.saila@mimmi.fi
Tyttöjen Talon syksyn viikko-ohjelma julkaistaan taas www.mimmi.fi -sivuilla 15.8.2013 ja syksyn toiminta alkaa 4.9. Avoimen toiminnan SyysStartilla. Nähdään silloin uusissa tiloissa, Yliopistonkatu 26 b, 2. kerros! :)

Harvan saaren retki

Tytöjen Talo järjesti retken Harvan saareen. Lähtö oli 19.6 kello 9.45 Tyttöjen Talolta ja bussi lähti 10.10 kauppatorilta. Matka sinne oli aika pitkä, mutta kun saavittiin bussin päätepysäkille käveltiin vähän matkaa ja siellä odotti pieni vene, jonka kanssa mentiin sinne Harvan saareen.




Siellä ekana meille näytettiin paikkoja ja täytyy sanoa, että oli todella ihanat maisemat. Sen jälkeen käytiin nimikierros ketä meitä oli mukana, jonka jälkeen mentiin syömään. Ruoka oli hyvää.


Harvan saaressa oli tyttöleiri, jolle me sitten pidetiin pieni askartelutuokio, jonka jälkeen me saatiin itsekin tehdä pieni kirja. Sen jälkeen osa meistä teki ulkona vesileikin, jonka jälkeen oli taas pientä syötävää. Meidän askartelua ennen kyseltiin lasten nimiä. Askartelu sujuu hyvin. Lapset jopa innoistui tekemään toisenkin. Tehtiin siis kirjanmerkki, joka oli helppo tehdä.



Pienen välipalan jälkeen meillä oli omaa ohjelmaa. Osa meistä meni saunaan ja osa meni kokeilaamaan korikiipeilyä. Se oli mielenkiintoista. Siinä oltiin kiinni vaijerissa ja kiivettiin korien päälle. Minusta se oli todella ihana kokemus. Saunomisen ja korikiipeilyn jälkeen meillä oli arvoitusleikkejä jonkin aikaa, jonka jälkeen me mentiin jonkinlaiseen majaan, aika isoonkin. Siellä me käytiin fliiskierros, jonka jälkeen oli ruokailu.





 

Ruokailun jälkeen meidän oli aika lähte taikaisin. Meidät vietiin rantaan josta me käveltiin bussipysäkille. Pysäkillä päätetiin olla rikkinäistä puhelinta. Meillä oli tosiaan hauskaa, moni rupes nauramaan niin paljon, että ei meinnut saada kuiskattua edes sitä sanaa mikä kuuli. Mutta jokainen sanoi sen ja saatiin hyvät naurut. Rikkinäinen puhelin jatkuu bussissa ja nauretiin sielläkin jonkin verran. Matka meni sen vuoksi nopeasti, mutta ainakin meillä oli hirmuisen hauskaa. jokainen halukas sai keksiä lauseen, joka joskus saattoi pysyä samana tai sitten muutui jonkin verran tai jopa ihan kokonaan.




Tekstin kirjoitti Nipsu-Rähina ja kuvia ottivat vähän kaikki. Gallup-kysely ilmestyy blogiin lomien jälkeen elokuussa!

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Why does it feels so good, but hurts so bad?

Onko ihanempaa tunnetta, kuin ihastuminen?
Se saa sydämen lyömään epätasaisesti,

ajatukset avain sekaisin.
Halu puhua hänestä, saatika hänelle.

Se tunne siitä pienestä riskistä,
mitä jos mistään ei tulekaan mitään?
Tai, mitä jos tästä tuleekin jotakin?
Halu pitää järki mukana, mitä jos ei pystykään?

Onko ihanempaa tunnetta, kuin ihastuminen?
Samalla särkien sydämen, mitä se toinen ajattelee?

Mitä itse ajattelee? Pystyykö ajattelemaan selkeästi?
Halu tutustua toiseen niin kovasti samalla peläten,
ettei siitä tulisikaan mitään?

Se pieni jännitys, kun olet sopinut tapaavasi hänet.
Se pieni pelko, että tunteet näkyvät selvästi läpi.
Se pieni pelko, että toinen huomaa olevasi ihastunut.
Se tunne kun tiedät ettet voi livahtaa pois,
etkä sitä edes halua.

Onko ihanempaa tunnetta, kuin ihastuminen?

Tausta musiikkina soi Olly Murs ft. Flo Rida - Troublermaker


-Ronnie

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Rakkaustarina



Tämä tarina on tehty yhdessä. Se on syntynyt Turun Tyttöjen Talon avoimessa toiminnassa niin, että jokainen osallistuja sanoo yhden sanan kerrallaan jatkaen edellisen sanasta tarinaa.. :)


Olipa kerran, yhdessä pienessä valtakunnassa prinsessa nimeltään Kristiina. Hän asui kauniissa linnassa. Hänellä oli paljon ystäviä ja lemmikkejä. Lisäksi hän piti ampiaisista. 

Eräänä kauniina kesäpäivänä hän meni Kolaan. Siellä hänen koiransa tapasi hevosen. Hevonen rakastui koiraan. Niinpä eläimet päättivät mennä naimisiin, mutta pappi ei antanut heille lupaa, sillä eläimet eivät olleet samaa sukupuolta. 

Prinsessalla oli vilkas mielikuvitus ja hieman outo... *naurun remakkaa* tapaus. Koirahevoslempi asiassa kävi ilmi, että prinsessa halusi itse mennä naimisiin, mutta hänellä ei ollut asiallista pukua. Siihen hän ei voinut yhtään mitään. Jotenka hän pyysi lainaksi ystäviltään mekkoa sekä kenkiä, vain puuttui sulhanen. Se oli vielä hakusessa. 

Prinsessa kiipesi korkeaan puuhun. Siellä hän bongaili Urhoja kiikarillaan. Silmään osui nuoli. Prinsessa kuitenkin tiesi miten toimia. Hän riensi nuolta kohti, koska jousimies vaikutti sopivalta sulhaselta. Pian prinsessa riensikin alttarille nuoren sulhasensa kanssa. He elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. 

Tämän tarinan opetus oli: voit mennä puuhun. Silloin saatat pelästyä ja löytää unelmien miehen.

*Aplodit*  

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Fiiliksiä iMove-tapahtumasta Skanssista


Torstaina 23.5. oli taas mahdollisuus tulla kokeilemaan mm. korista, frisbeegolfia ja capoeiraa sekä dj:nä toimimista :)


iMove! –tapahtuman järjestivät Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä, Turun NMKY, Turun Tyttöjen Talo, Flow Park ja Turun kaupungin liikuntapalvelukeskus. Mukana on myös ELY-keskus.









TYTTÖ SÄ OOT TIMANTTI!

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Digi-Tarina

Tässä digi-tarina, joka syntyi Tyttöjen Talolla olevassa ryhmässä.  Tein siellä digi-tarinan, joka kertoi kahdesta minulle tärkeästä asiast, mutta en voinut sitä laittaa tänne joten sen kautta innostuin tekemään näitä lisää. Tämä on loppu tulos ja ajattelin laitaa sen tänne myös. Tässä kaksi minulle rakasta asiaa, jotka kuuluvat minun elämään. Niitä on muitakin, mutta nämä kaksi ovat ainakin.
Toivonmukaan pidätte tästä. Itse olen hyvin ylpeä tästä ja toivon,että tekin pidätte tästä:)



maanantai 10. kesäkuuta 2013

Turvapaikka

Olen usein miettinyt, että mitä sana turvapaikka voi tarkoittaa.

Moni ihminen voi ajatella sen eri tavalla, mut minä ajattelen sen niin, että se on paikka jossa voi olla oma itsensä ja jossa on hyvä olla. Tämä paikka on minulle kuin turvapaikka voin olla täällä oma itseni ja täällä on hyvä tunnelma ja mikä parasta Täällä kunnioitetaan minua oma itsenäni. olen joskus todella itsepäinen, mutta todellisuudessa olen hyvin ihana ja hauska ihminen. olen saanut täällä paljon uusia ystäviä joiden avulla paikka on ollut turvallinen. Täällä ei tarvitse esittää mitään muuta kuin on. Täällä kukaan ei pakota tekemään mitään jos en halua. Täällä on kaikki kilttei toisiaan kohtaan. Täällä mä voin itkeä nauraa ja olla sellainen ihminen kuin oikeesti olen. Minun ei tarvii esittää täällä mitään muuta ja jos haluan lähtee pois voin vaan lähtee ei kukaan kysy tai pakota jäämään.

Tämä paikka on minulle kuin toinen koti, ja tosiaan minulle se turvapaikka. Muistan sen kun tulin tänne ekaa kerta, niin minut otettiin heti vastaan tosi hyvin ja huomasin heti että voin olla oma itseni ja paikassa on aina hyvä tunnelma ja hauskaa on aina. Täällä tutustuu uusiin ihmisiin ja uusia ystäviä. Mun aina hyvä ja ihanaa tulla tänne.

Joskus mietin myös et mitä jos turva paikka katoaa? Voiko se kadota? Noihin vastausta en tiennyt pari vuotta sitten mut nyt tiedän. Turvapaikka ei katoa mun sydämestä koskaan vaiks kävi mitä niin tuun muistaa kaiken kokemani täällä ja ne tulee pysyy mun sydämessä aina. Ne kaikki hyvät hetket en unohda niitä ikinä.

Olen joskus ollut kiukkuinen ja ollut ilkeä joillekin, mut jokaisella ihmisellä on joskus huonoja päiviä. Täällä jokainen meistä on erilainen eikä se haittaa, musta olis kauheaa, jos joku olis samanlainen kuin mä itse olen. En varmaan kestäis itseni. Tämän paikan avulla olen saanut paljon tuke ja apua elämän haasteisiin jopa joskus tosi hyvää neuvoa josakin asioissa. Ja mikä kans parasta olen saanut kannustusta jos on ollut jokin jännittävä tilanne. Tämä paikka on antanut minulle paljon.

Jokainen muisto täältä on ihanaa ja jokainen niistä tulee pysymään sydämessä aina. Joskus tulee mieleen, että mistä saan sitten turva paikan, kun aikaa menee ja ikää tulee. No siihen vastaus selviää monen vuoden päästä enkä jaksa edes nyt kuvitella sitä aikaa. Haluan nyt nauttia jokaisesta hetkestä mitä koen täällä ja muistella niitä ihania joita olen jo kokenut. Tämä paikka tulee aina pysymään mun sydämessä ja muistossa. Mietin usein, että mitä jos minulla ei olisi tätä turva paikkaa, missä se paikka olisi. Olisinko näin onnellinen kuin nyt olen ja mitä tekisin päivät pitkät jos en saisi tulla tänne. Tämä paikka tuo valo minun elämään ja toivon, että jokainen täällä tuntee olonsa hyväksi, koska niin mä ainakin koe ja tunnen tätä paikkaa kohtaan. Ihmiset täällä on juuri sellasii kuin ne haluaa, kukaan täällä ei esitä mitään ja jokainen voi tehdä mitä haluaa. Arkipäiväni menevät paremmin kuin voin tulla tänne vaikka vain istumaan ja olemaa eikä minun ole pakko tehdä mitään jos en halua. Tai jos minun tekeekin mieli pelata jotain. Niin voin vain kysyä joltain et pelataanko. Joku voi sano en nyt halua tai joo pelataan vain.

Lopuksi haluan kiittää jokaista ihmistä tästä kuluneesta keväästä ja toivotan jokaiselle oikein ihanaa kesää ja toivon mukaan nähdään taas syksyllä ja ennen kaikkea saadaan lisää ihania hetkiä ja muistoja. Minulle Tämä paikka on hyvin tärkeä. Voin täällä olla sellainen kuin olen eikä minun tarvitse esittää mitään.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Loma-aurinko



Aurinko pilven takaa

saapuu meitä porottamaan

Auttaen lämpömittaria kipuamaan

aina pilviin pumpulisiin asti.


Lämmön hiljaa hiipiessä

ihoni alle kuumottamaan

otan huikkasen pullostani

suuni vedestä kostua saa.


Uimarannalle väki lähtee

aurinkoa pois huuhtomaan.

Kevyesti kai tuuli saa

hikeä pois valuttaa.


Suuni kostuu jäätelöstä

mansikkaisesta ja vaniljaisesta

sitä saan taas nautiskella

viltilläni auringon paistaessa.


Aurinkorasva täytyy muistaa,

ettei iho pala kamalasti

sekä pieni hattu päähän,

jottei aurinko polttaisi.

Elämän yks osa on ystävyys

Muistan sen, olin 10. Elämässäni oli ihminen, joka oli minun paras ystävä, mutta hän joutui lähtemään elämästäni. Luulin sillä hetkellä, että en löydä enää niin hyvää ystävää.  Kukaan ei voi edes häntä korvata, mut mietin et saanko ketään samankaltaista ystävää. Monen vuoden jälkeen olen nyt saanut sellaisen ja voin sanoa, että hän on minun paras ystävä ja voin hänelle kertoa kaiken ilon , surun ja mitä vain. Hän osaa kuunella ja olla tukenani silloin kun minä sitä tarviin. Ystävyys on mulle hyvin tärkeä asia. Olen huomannut, että mulla on enemmän kavereita kuin ystävii. Kaverille ei voi kertoa ihan kaikkea, mutta ystävälle voi ja kaveriin ei voi luottaa aina, mutta taas ystävään voi. Elämässä on joskus tosi vaikeaa, mutta silloin voi mennä ystävän luo ja vaikka vaan halata ja juttella - se helpottaa. Ystävän kanssa voi nauraa ja olla oma itsensä.  Ilman ystäviä mä en olis mitään. Mulle ystävät on kaikki kaikessa ja voin sanoa, että rakastan mun jokaista ystävää ystävänä ja voin myös sanoa, että jokainen heistä on erinlainen ja se tekee heistä yhtä tärkeitä. En voi sanoa, että toi on parempi tai toi tai, että joku olis heistä se  parempi kuin toinen vaan heistä jokainen on yhtä tärkeä. Mulla on yks paras ystävä, mutta muut ystävät on kans yhtä tärkeitä minulle.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa

Kolmen vuoden ajan on ehtinyt tapahtua paljon, kaikkea ei voi muistaa, jotkut asiat ovat jääneet mieleen hyvin toiset taas ei. Jotkut asiat eivät olleet niinkään mieluisia kuin olisi halunnut, toiset taas olivat. Hyvät että ne huonotkin asiat jäävät mieleen pitkiksi ajoiksi, niistä tulee piitää kiinni.
Eteen on tullut uusia kavereita joista ei halua päästää irti ja uusia artisteja joita fanittaa, toiset artistit ovat jättäneet jäljen sydämeen vaikkei uutta musiikkia tulisikaan. Mistään ei tarvitse päästää irti, kaikki säilyy sydämessä, muistoissa joita on aina yhtä mukavaa elää uudelleen.

Kaksi aivan mielettömän mahtavaa asiaa on parhaiten mielessäni, joita ei helpolla tahdo unohtaa eikä päästää irti. Toinen niistä on lempibändin hajoaminen, se kaikista pahin mahdollinen mitä voikaan tapahtua fanille. Fanille kuka on saanut uutta voimaa elämäänsä, motivaatiota asioihin ja vähitellen lisää itseluottamusta. Löytänyt tavan selvitän arjen pimeimmistä hetkistä, löytää ne pienimmätkin ilot elämän pimeimpinä hetkinä, kaikki ne muistot; se kaikki on mennyttä. Voiko mikään koskaan korvata tuota kaikkea? Tarviiko minkään koskaan korvata tuota kaikkea? Eikö sitä voisi vain elää muistoja uudelleen ja uudelleen läpi? Pitää vielä kerran hauskaa ja nauttia niistä hetkistä joita on kokenut lempibändinsä myötä; jota he varmasti haluaisi jokaisen fanin tekevän. Mutta mitä jos se onkin liian tuskallista ja tunteita herättävää ettei pysty? Pitääkö silloin vain päästää irti?

Ja toinen niistä on "uusi" hyvä kaverini, jonka kanssa on tullut jaettua paljon; ilot, surut ja huonot päivätkin. Mahtavinta on ollut jakaa kaikki tunteet hänen kanssaan, viettää aikaa hänen seurassaan, jutella omituisia samalla katsoen jotakin elokuvaa tai televisiota.  En tule ikinä unohtamaan niitä hetkiä joita olen saanut hänen kanssaan jakaa ja kokea.
Kumpikin on saanut opiskelunsa loppuun ja on aika jatkaa elämää uusissa tuulissa, mutta samalla luopua toisen mahtavasta seurasta.
Viimeisen koulupäivän loppu illan kruunasi hänen seura, voiko aikaa viettää paremmin kuin hyvän kaverin seurassa "viimeistä" kertaa tietäen ettei pääse näkemään enää niin usein kuin haluaisi? Kyyneleet kirposivat silmille onnitellen toisiaan valmistumisen johdosta.
Onneksi kummallakin on toimiva netti yhteys jolla pitää yhteyttä, soitella ja lähettää tekstiviesti, hän kun asuu "hieman" kauempana Turusta.
On ollut ilo tutustua niinkin ihanaan ja mahtavaan persoonaan kuin hän! Häntä tulee kova ikävä, mutta eiköhän me saada joskus jokin sopiva väli tavata!

Mutta ennen kaikkea, kaikki nuo elävät muistoina mielessä ja sydämessä. Myös se päivä jona sain todistuksen ja ruusun käteeni ja kätellyt rehtoria.

Kiitos kaikille joiden kanssa olen saanut viettää nämä kolme mahtavaa vuotta!


-Ronnie