Terveisiä hiihtolomaviikon Onnellisia sattumia -valokuvatyöpajasta, osa 2

Tässä valokuvatyöpajaan osallistuneiden "omakuvia" itselle tärkeiden esineiden pohjalta.

Terveisiä hiihtolomaviikon Onnellisia sattumia -valokuvatyöpajasta, osa 1

Nämä kuvat ovat syntyneet parityönä. Parista toinen kulki silmät kiinni ja toinen ohjasi kameran suuntaamista. Sen tuloksena syntyi tällaisia onnellisia sattumia!

Rantaan minä kävelen, osa 2

Olet  minulle kultaa sydämessä, pelkää kultaa, et mitään hopeaa etkä pronssia vaan aitoa kultaa.
Sinusta minä unia näen. Niitä en pysty unohtamaan, kuten en sinua myöskään.
Aina, kun linnut laulavat, niin sinut muistan. Kun kuulen sinun tulevan, niin olen vain iloinen.
Sinä saat minut hyvälle tuulelle, et koskaan pahalle En sinua voi koskaan unohtaa. Rakastan sinua niin paljon.
Tule minun luokseni, kaipaan sinua niin paljon ja toivon, että sinäkin minua. Sinä olet  minun oma rakas ja minä olen sinun.

Nyt kävelen kotiin rannasta ja koko matkan ajattelen vain sinua. En sinua mielestäni saa vaikka haluaisin muutakin ajatella. En voi, kun vain sinä minun mielessä pyörit vain sinä.  Luoksesi jo nyt haluan. Ajattelen sinua joka päivä enemmän kuin nyt. Minä rakastan sinua nyt ja aina. Et ole mitään hopeaa vaan kultaa.
Usein mietin, että miks sinä et ole vieressäni. Sinä olet aina sydämessäni. Tulet aina olemaan minulle se tähti.

Huomenna menisin taas rantaan, mutta paha olo pahentuu, kun menen sinne yksin. Kukaan ei halua tulla mukaan. Yksin siell on hyvä puoli se, että voi ajatella asioita. Elämä on joskus ylämäkeä ja joskus alamäkeä, mutta siitä pitää nauttia. Minä en ole nauttinut, koska kaipaan sinua liikaa aivan liikaa. Rakastan sinua sydämeni pohjasta, enkä voi ikinä unohtaa sinua. Sinä olet valo minun elämässäni, koskaan en voi unohtaa sinua. Minä olen usein, koska mietin millaista elämä olisi sinun kanssa.
Olet minulle todella rakas ihminen. Tulet aina olemaan minun mielessäni, koska en voi sinua ikinä unohtaa.
Rakastin sinua vuosi sitten ja rakastan yhä. Minun rakkaus sinuun ei katoa koskaan.

Aina kun rannassa kävelen, niin sinua ajattelen ja muistelen niitä aikoja joita meillä oli. Sinä et koskaan sanonut minulle pahasti, sinä olit aina minulle kiltti, mutta nyt olet poissa, etkä minun luokse palaa enää. Toivon, että tulisit luokseni takaisin. Minä rannalla kävelen ja itken, koska sinut menetin.  Sinä olit  minulla kaikki kaikessa.  Sinä olet ihan ihminen.

Tässä tämä sitten on, siis jatko osa. Voisin sano, että tämän opetus on, että elämäs tapahtuu monenlaista, mutta sitä kannattaa jatkaa ja pitää muistaa, että on ystävii kenel voi puhua. Ystävät on aina sun tukena, tapahtuu sitten mitä vaan niin pysyy sydämessä aina <3

Yhdessä parempi internet - Safer Internet Day 11.2.2014

Turun Tyttöjen Talon Blogi -hanke toivottaa kaikille inspiroivaa Mediataitoviikkoa!

Kansainvälisen Safer Internet Dayn kampanjavideo vuodelta 2014 kehottaa rakentamaan yhdessä parempaa nettiä.

Mitä ajatuksia video sinussa herättää? Voit kirjoittaa ajatuksesi alla olevaan kommenttikenttään.

Rantaan minä kävelen

Tämä  on esimmäinen Kirjoitamanit teksti. Olin siloin kuudenella luokkalla. Silloin elämäni  oli hyvin erinlaista kuin nyt.  Ja kirjoitin paljon omia ajatuksiani ylös, tässä olis yksi:

Rantaan minä yksin kävelen,vaikka en haluaisi, niin silti sinua ajattelen. 

Olet minulle kultaa sydämessä, olet pelkkää kultaa. Et  mitään hopeaa vaan pelkkää kultaa.

Sinusta minä unia näen, niitä en pysty unohtamaan kuten en sinuakaan pysty.

Olet Minulle Todella tärkeä ihminen., koska olet minulle kultaa sydämessä.

Sinusta  minä unia näen. Niitä en pysty unohtamaan, kuten sinuakaan pysty.

Alkaa tulla jo pimeää. Kotiin päin jo kävelen. Nukkumaan meen ja sinusta  unta näen.

Niin tärkeä  minulle olet, että koko matkan  sinua muistelen. En sinua mielestäni  pois saa,

kun kotiin pääsen, niin kuvasi näen. Silloin tajuan, missä olet ollut koko ajan. Olet ollut minun sydämessä nyt ja aina.

Seuraavana Päivänä taas rantaan kävelen. Sinun kuvaa katselen koko ajan. Onneksi olet sydämessä nyt ja aina. Minä en varmaan sinun, mutta sinä olet minun. Olet minulle tosi tärkeä ihminen

nyt ja aina. Tietäisitkin kuinka paljon sinusta välitän.  Olet kuin tiikeri, joka  minua puolustaa ja

olet kuin nalle, joka minua  öisin lämmittää. Ja vielä olet  pehmeä kuin tyyny. 

Minä rakastan sinua aina. Ja ajattelen sinua aina. Näen sinuta unia  ja ne on niin ihania että, 

voisin maan alle vajota. Tulisit minun luokse, haluan sinut minun viereeni.

Tässä pieni osa tästä. Tämä jatkuu myöhemmin eli siis jatkoa  tulee.

Ota elämästä irti!

Siitä on jo jonkin aikaa, kun meikäläinen on viimeksi tähän blogiin (tai oikeastaan yhteenkään blogiin) kirjoitellut. On tapahtunut kaikkea jännää ja hieman vähemmän jännää, joista en nyt halua sen tarkemmin kertoa, kun että koira, joka mun piti saada tässä kuussa ei mulle tullutkaan, sillä mulla ei olisi ollut varaa pikkuista hoitaa. Tyydyn siis jonkin aikaa vielä pupuun ja kääpiöhamsteriin. Oon nyt myös viettänyt erityisen paljon aikaa mun poikaystävän kanssa. Ollaan oltu yhdessä itsenäisyyspäivästä saakka ja meillä synkkaa loistavasti, mitä nyt välillä on pieniä erimielisyyksiä melko pienistäkin jutuista, mutta uskonpa, että sellaisia on kaikilla pariskunnilla missä tahansa vaiheessa parisuhdetta. Joo ja mulla alkoi 2 kuukautta kestävä uravalmennus eilen (Maanantaina 3.2.-14). Onhan se ihan kiva, että on jotain muuta tekemistä päivisin, kun makoilla sängyllä ja tuijottaa valkoista kattoa. Nyt on kyllä jäänyt kuvailutkin vähemmälle, kun kamera on aina unohtunut kotiin, kun mä olen matkannut poikaystävän luokse toiselle paikkakunnalle.

-Erkku