Oma, kaunis, rakas keho

Hiihtolomaviikolla käsittelimme kolmen iltapäivän ajan naiseutta Veeran ohjaamassa työpajassa. Tarkoituksena oli tuottaa materiaalia Ladies Night -tapahtumaan katugallupin ja valokuvien muodossa. Siis ideoimme, haastattelimme ja kuvasimme - naiseutta. Tai oikeastaan, Veera kuvasi… Saimmekin siis itse toimia malleina kameran edessä.

Yhdessä, me tytöt ja naiset, teimme työpajasta hauskan, yhteisöllisen ja jokaisen omaa naiseutta vahvistavan kokemuksen. Minulle oli erityisen tärkeää ja voimaannuttavaa saada olla kuvattavana, ja ihanaa oli nähdä myös ystävieni nauttivan kameran edessä olemisesta. Kaikkein parasta oli uskaltautua kameran eteen lähes meikittömänä, tietäen, että kuvat tulevat osaksi isoa, julkista tapahtumaa.

Kun näin kuvat, olin hämmentynyt. Tyytyväinen. Iloinen. Onnellinen. Kelpaan sittenkin itselleni. Kelpaan, ja se tunne välittyy kuvista myös muille.

Kunpa jokainen tyttö ja nainen voisi kelvata itselleen.

Olen viime aikoina uskaltanut olla entistä enemmän oma, aito itseni, ja ymmärrän, ettei kamerankaan edessä tarvitse olla muuta. Olen oppinut löytämään sekä peilistä että valokuvista oman kauniin ja aidon itseni ainaisen vikojen etsimisen ja häpeän kokemisen sijaan. Pystyn katsomaan itseäni myös vanhoista valokuvista lempeämmin ja hyväksyn sen mitä näen.

Oon oikeesti kaunis ja mulla on upea keho just näin. Mä pystyn joka päivä hyväksymään mun kehon, koska se on paras ja ainoa keho mitä mulla on.

Rakkaudella, Siru

missä on toivo?

toivo hiipuu hamaan pimeyteen
turruttava yksinäisyys kovettaa,
löytyykö ketään?

viimeisetkin itsetunnon rippeet;
riistetään hyppysistä käsistä pienistä.
kuinka kauan tätä jaksaakaan?

sanat käskevät sattuu;
pahaa kukaan ei halua.
kaikki tuntuu valuvan syvälle;
maan uumeniin.

löytyykö ketään,
joka rakkauden tahtoisi antaa,
jatkuuko yksinäisyys tää loputtomiin?

ajatukset synkistyy,
ulkopuolisuus syö ihmistä pientä.
ulkoisesti kaikki on fine;
näkeekö kukaan sisälle mun?
sisältä rikkinäinen on ihminen pieni tää.

hetket nuo;
tarvitsee halauksen välittävän,
unen hentoisen vieressä toisen,
välittävät sanat; kaikki on hyvin

-Frankie

Kenellä on oikeus syntyä?

Olen nyt lukenut paljon siitä, kuinka monille on ensimmäisenä ehdotettu lapsestaan luopumista, kun on rakenneultrassa todettu poikkeamia.

Miksi ?

Onhan se päivänselvää, että sen vuoksi ei kovin moni odottava äiti halua luopua jo siinä vaiheessa rakkaaksi tulleesta masussa kehittyvästään pienestä ihmeestä. Itse en siihen ainakaan suostuisi. Minun mielestäni kaikilla lapsilla on oikeus syntyä.

Oli lapsi sitten tumma tai vaalea, terve tai ei niin kovin terve.

Uskon, että jokainen vanhempi haluaa tutustua omaan lapseensa. Oli lapsen elinikä sitten 

Tunti, 

Viikko, 

Kuukausi, 

Vuosi, 

Yksi vuosikymmen

Taikka 

Yksi vuosisata

Oma lapsi on silti se kaikista rakkain aarre, joka elää sydämessä ikuisesti, vaikka lapsi ei olisikaan terve.

Itse ainakin rakastan omaa lastani eniten koko maailmassa ja rakastaisin varmasti ihan yhtä paljon, vaikka hän ei olisikaan terve. Hän on jokatapauksessa minun suurin rakkauteni, joka menee elämässäni kaiken muun edelle.

Kenellä siis on oikeus syntyä ?

Minun mielestäni ihan jokaisella lapsella.

~Kaunis pieni ihminen.
   Sä olet ainutlaatuinen.
   Mitä vastaan tuleekaan,
   toista sua ei milloinkaan.~

-Erkku

Hyvä ystävä on....

- Ystävällinen
- Suomalainen
- Somalialainen
- Kuunteleva
- Kiva
- Ihana. lempeä
- Hyväksyy toisen sellaisena kuin tämä on, eikä pyydä tätä muuttumaan
- Rehellinen
- Kunnioittava
- Arvostava
- Tukena tarvittaessa
- Uskaltaa olla erilainen
- Huumorintajuinen
- Hauska
- Ei tuomitse
- Ystävä kaikissa tilanteissa
- Lämminsydäminen
- Tasa-arvoinen
- Ihanuudesta muistuttava

Näin kommentoivat tytöt tällä viikolla Tyttöjen Talon avoimessa toiminnassa.

Hyvää Ystävänpäivää kaikille!
Muistakaa myös olla ystäviä itsellenne! :)

Olisikin kiva saada tänne tekstejä, kuvia ja kommentteja, siitä miten itselleen voi olla ystävällinen, miten itseään voi kunnioittaa?

NORDEAN NEUVOTTELUKUNNAN LAHJOITUS TYTTÖJEN TALOLLE

Nordea Pankki Suomi Oyj:n Turun alueen neuvottelukunnan jäsenet lah-joittivat vuoden 2014 kokouspalkkionsa Turun Tyttöjen Talolle.

    Nordea on Pohjoismaiden ja Baltian johtava pankki, joka palvelee Suomessa laajaa joukkoa yksityis- ja yritysasiakkaita. Jokaisella Nordean alueella on neuvottelukunta. Neuvottelukunnan jäsenet ovat luottamushenkilöitä, jotka edustavat pankin eri asiakasryhmiä. Neuvottelukunta toimii yhdyssiteenä pankin ja asiakkaiden välillä ja antaa palautetta ja ideoita pankin toimin¬nan kehittämiseksi.

Nordea maksaa neuvottelukunnan jäsenille pienen palkkion, jonka Turun alueen neuvottelukunnan jäsenet ovat vuosittain päättäneet lahjoittaa johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen. Nyt lahjoituskohteeksi valikoitui Turun Tyttöjen Talo.

Mietimme useita muitakin kohteita, mutta Tyttöjen Talon toiminnasta saamamme tiedot olivat erittäin myönteisiä. Arvostimme erityisesti eri-ikäisten tyttöjen ja nuorten naisten yhteisöllistä toimintaa ja toiminnan monipuolisuutta. Samoin pidimme tärkeänä maahanmuuttajien kotouttamista tukevaa toimintaa.

    Jarkko Ruohola
    Nordean Turun alueen neuvottelukunnan puheenjohtaja

Life is good

Olen saanut elämääni aivan uutta merkitystä uskaltamalla olla vain oma itseni. Aluksi en ehkä ymmärtänyt, miksi minun täytyisi antaa itsestäni muille jotain pintaa enemmän. En uskaltanut luottaa ihmisiin, enkä varsinkaan tiennyt, kuka minä olen. Vähitellen olen kuitenkin uskaltanut alkaa näkyä, ja kovaan suojakuoreen on vihdoin tullut vähän isompiakin säröjä. Olen huomannut saavani iloa ja energiaa aidoista kohtaamisista minulle tärkeiden ihmisten kanssa.

Niinpä toivoisin elämältä tällä hetkellä vielä vähän lisää:

Uskallusta olla oma itseni 
Aitoja kohtaamisia
Ilonhippusia 
Haleja

Elämä onkin oikeastaan aika värikästä ja merkityksiä täynnä.

Runebergin jalanjäljissä...

Tyttöjen Talolla on tällä viikolla tarinoitu ja turinoitu Runebergin jalanjäljissä. 

Tutkailimme Maamme-laulun sanoituksia ja lopuksi jaoimme kaikki hurjat 11 säkeistöä osallistujien kesken. Jokainen sai muokata oman säkeistönsä mielensä mukaan. Siitä sai tehdä omia tulkintoja tai värittää vaikka adjektiivit uusiksi! 

Tässä tulos:

1. Oi maamme, Suomi,
synnyinmaa,
soi, sana hirmuinen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä rantaa harmaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa köyhä isien!

2. On maamme kylmihin, siksi jää,
jos potuttaa
Sen lokki kyllä hiffaa
mut meill kellertävin saari on tää
Sen salot, saaret, manteret,
ne meist on fantsui.

6. Täss on sen veri virrannut
meidänkin hyväksi
tässä iloinnut ja surrut
se kansa, jolle entinen taakka annettiin.

7. Tääll’ olo meill on hulvaton
ja kaikki homeista,
vakk onni mikä tulkoho,
maa isänmaa se meillä on.
Mi maailmass on räiskyvämpää
ja mikä värikkäämpää?

10. Totuuden, runon kotimaa
maa monikulttuurinen
miss’ elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnees tyytyen,
avoin ja vastaanottavainen.

11. Sun kauneutes kuorestaan
viel’ kerran puhkeaa
viel vihamme saa laskemaan
sun toivos, lempeytes loistossaan
ja kerran, laulus synnyinmaa
kaiun ja voiman saa.

Teimme myös yhteisen tarinan, jossa jokainen jatkoi tarinaa yksi sana kerrallaan.

Tällainen opetustarina siitä syntyi:

Olipa kerran mies, joka asui puumajassa. Puumaja kaatui sateisena iltana. Mies itki pitkään. Mäyrä varasti miehen pöydän. Pöytä oli arvokas. Metsässä ei ollut muita asukkaita, joten mies joutui olemaan mäyrän kanssa kahdestaan. Mäyrä sanoi miehelle: "Älä koskaan ota tavaroitani." Silloin  aurinko nousi pöydän päälle ja he itkivät ilosta keväisessä puumajassa, joka oli rakennettu uudelleen. Tämän tarinan opetus on, että älä vihaa mäyriä!

Hyvää Runebergin päivää kaikille! Syökää paljon torttuja! :)

Rakastuin tähän rehellisesti musiikkina.

Nyt, kun olen pienen pojan äiti, niin musiikista on tullut mulle se juttu, joka pitää mut järjissään vaikeina hetkinä.

Onhan musiikki aina auttanut mua pysymään elämässä kiinni, mutta enään se ei ole se henkireikä. Nykyään se on vaan se juttu, joka auttaa mua pitämään itteni piirteenä sillon, kun poika nukkuu.

Erityisesti Elastisen musiikki piristää. On aina piristänyt.

Mä aloin kuuntelemaan Elastista ollessani 9 tai 10, en muista ihan tarkkaan. Vuosi oli kuitenkion 2001.

Elastisen musiikki vain auttoi mua selviämään vaikeasta hetkestä. Mun mummi oli tuolloin just nukkunut pois ja mä löysin fintelligenssien levyon ihan sattumalta mun isoveljen levyhyllystä. Mä popitin sitä niin kovalla, kun noihin aikoihin pystyi sen aikaisella cd-soittimella.

Fintelligenssin aikaiset julkaisut:

Renesanssi (2000)

Tän tahtiin (2001)

Kokemusten summa (2002)

Lisää (2008)

Mun tie tai maantie (2010)

Täytyy tuntuu (2011)

Kokoelmat:

Nää vuodet 1997–2003 (2003)

Fintelligens Collections (2007)

Elastisen soololevytykset:

Elaksis Kivi (2004)

Anna soida (2006)

E.L.A. (2007)

Joka päivä koko päivä (2013)

TBA (tulossa huhtikuussa 2015)

Tässä muutamia lempikappaleitani Elastisen tuotannosta.

Elastinen - Oo siellä jossain mun: http://youtu.be/X4-YvJcsdh4

"Tarviin sua ja toivon, et jaksat venaa. Älä pakota mua valitsemaa."

Elastinen - Kun kuuntelen Paulaa: http://youtu.be/5ownY7Ezalo

"Se kokemuksen tumma ääni, tietää mistä se laulaa. Kylmän väreet se aikaan saa. Ahaa, ahaa"

Elastinen - Mitä kuuluu: http://youtu.be/mtyfiQeu0Lg

"Kun sun ystävä kysyy "Mitä kuuluu?", ni puhu totta!"

Elastinen: Kerrankin: http://youtu.be/-vSt57XBq24

"Kerrankin se osu kohdalleen. Tiet on vihdoin kohdanneet. Sain enemmän, ku mitä uskalsin toivookkaan. Jätän taakseni kaiken muun. Ei enää aihetta vaiheiluun. Kaikki pottiin, me saadaan tää toimimaan."

Elastinen - Hallussa feat. Jontte Valosaari: http://youtu.be/DSVCeI-wikM

"Ku teet tarpeeks kauan, mitä muut ei jaksa, ni pian teet asioit, jota muut ei voi!"

Elastinen - Eteen Ja Ylös: http://youtu.be/DkJkOl4qv0I

Tää on kyllä se biisi joka saa adrenaliinin virtaamaan mun suonissa ja saa mut kestämään mitä vaan, mitä vastaan tulee.

"Hanskat ei tipahda, periks ei anneta. Ne sano "Et pysty, et voi, ei kannata" mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt. Ne saa luun kurkkuunsa, ku tulosta taas teen. Jatkan, jaksan vaikka väkisin. Jos se ois helppoo, kaikki tekis niin. Mus on voima, jota en voi vaimentaa, pusken täysii aina vaan. Mun ei täydy vaan mä saan."

"Katse eteen ja suupielet ylöspäin. Teen vastoinkäymisistä voimaa. Katse eteen ja suupielet ylöspäin. Antaa tulla, kestän kyllä. Periks en tuu antamaan."

Kimmo Ilpo Juhani Laiho, taiteilijanimeltään Elastinen syntyi Helsingin Kalliossa huhtikuun 18 päivä vuonna 1981 ja on nyt siis 33 vuotias.

Kuvassa sen levyn kansi, jonka löysin veljeni levyhyllystä vuonna 2001

Ketä sä fanitat? Ja miksi juuri häntä?

-Erkku

Kaksi viikkoa takana ja neljä tuskaista viikkoa vielä edessä

Aloitin uravalmennuksen noin pari viikkoa sitten maanantaina, 19.1 tarkalleen ottaen. Aloitin ko. kurssin/valmennuksen täydellä innolla ja ennen kaikkea täysin vapaaehtoisesti. Mua ei ole pakotettu kyseiseen valmennukseen, mutta usko ja toivo alkaa vähitellen hiipua jonnekin hamaan kaukaisuuden pimeyteen.

Muistan, kun sain työkkäristä puhelun ja olin innoissani aloittamaan uravalmennuksen, mutta enää tuota samaista innostusta minusta ei löydy. Sain sen käsityksen uravalmennuksesta, että mennään ja tutustutaan eri aloihin ja työpaikkoihin. Todellisuudessa tämä on jotain aivan muuta kuin tutustumista; pelkkä istumista ja kuuntelua. No, musta kun ei ole siihen, että mä istun paikoillani ja kuuntelen tekemättä mitään. Pakkohan mun on siinä sitten yhteen jos toiseenkin paperiin raapustella tekstiä taikka piirroksia, että jaksan keskittyä ja kuunnella. Onneksi on kaksi kertaa ollut mukava opettaja jota jaksaa kuunnella, hänen poiketessa pääraiteilta yhden jos useammankin kerran niille sivuraitelle.

Ryhmä meillä on onneksi mukava, ikähaarukkakin on todella laaja, mutta sitä en aio tässä tekstissä kertoa, pidän täyden identiteetti suojan. Mutta kuitenkin, on ollut todella mahtavaa tutustua muutamiin ihmisiin ryhmässä, se jos jokin on tällä hetkellä ainut positiivinen asia koko tässä jutussa.

Itse lähdin uravalmennukseen sillä mielellä, että tästä voisi olla jotakin hyötyä mulle, saisin selvyyden mitä haluan tulevaisuudessa tehdä; se onkin jo selvillä, mutta mitäs sitten? Haluan päästä opiskelemaan täysin uutta alaa, mutta ei, en vain tiedä mitä. Ensi viikolla alkava aikuisten TET- jakso olisi ollut niin hyvä sauma päästä tutustumaan pintakäsittely puolelle, mutta sinne ei pääse. No minne sitten? Ei vain ole mitään käsitystä, tuntuu etten edes tiedä mitä kaikkia aloja on nykypäivänä olemassa ja mitä kaikkea voi edes opiskella. No onneksi yhden ryhmäläisen kanssa soitetaan maanantaina yhteen paikkaa josko pääsis tutustumaan yhdeksi päiväksi, mutta sitten siihen jää se kaksi päivää vielä. Mitä niinä päivinä sitten tekisi? Myöhemmin tämän kurssin aikana tulee vielä toinen kolmen päivän TET jakso pätkä.
Meitä pyydetään itsenäisesti ja aktiivisesti mennä ja tekemään ja kyselemään jne., mutta sitten kun menet ja kysyt opettajalta voitaisko tämmösellä porukalla mennä ja kysellä ja tehdä raporttia jne., tulee ensin vihreää valoa, mutta sitten tuleekin se tyrmäävä punainen valo kehiin. Eikä se siitä vihreäksi muutu, ei sitten millään. Mitä aktiivisuutta ja itsenäistä tekemistä tuo on? Ei niin mitään. Mua ei enää edes nappaa mennä tuonne, mutta pakkohan se on jos meinaa tuet saada. Jos nyt lopettaisi koko homman niin saa kk karenssin, juu ei kiitos! Taidan vain aivan lunkisti vetää tän kurssin loppuun.

Jotenkin alkaa tuntumaan jo vähitellen siltä, että tästä ei olekaan mitään hyötyä mulle. Mitä kaikkea mä oikeastaan voinkaan tehdä migreenin puitteissa? Siivous duuniakaan en oikeastaan saisi tehdä, koska olen pölyn kanssa tekemisissä kokoajan. Koko ajan sitä yrittää miettiä päänsä puhki mitä sitä oikeasti haluaisi tehdä, mikä itseäni kiinnostaa ja kaiken tämän keskellä pitäisi vielä suunnitella ja järkätä juhlat. Yritä tässä nyt sitten keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, juhlat on pakko järkätä sanoi kuka tahansa ja mitä tahansa on vain pakko. Samaten on pakko käydä tuolla uravalmennuksessa; ei kylläkään tarvitse itse ainakaan miettiä jos pää alkaa särkemään.

Mutta enköhän mä tän väkisin käy loppuun asti, toiste tsempillä samalla tsempaten toisia.

-Frankie