Näin pääsiäisen alla, kun median kuvasto ja kauppojen hyllyt täyttyvät kaikista söpöistä pääsiäiseläimistä - pupuista, tipuista ja mustista kissoista – onkin hyvä aika kääntää hetkeksi katseensa eläinten oikeuksiin. Turun Tyttöjen Talon retkiryhmällä oli kunnia saada vieraaksi 20.3.2021 Turun Eläinsuojeluyhdistyksen (Tesy) tuore toiminnanjohtaja Britt-Marie Juup eli tuttavallisemmin ”Brittis”, joka oli valmistellut meitä varten hienon esityksen Tesyn toiminnasta. Esitys oli todella inspiroiva ja koin suurta arvostusta ja ihailua kaikkia niitä hienoja ihmisiä kohtaan, jotka tekevät tuota eläinsuojelutyötä sydämellään, monet vapaaehtoistyönä. Vapaaehtoistyöstä Tesyllä
kirjoittaa myöhemmin yksi talon kävijöistä, jolla on siitä omakohtainen kokemus.
Sitä ennen haluan jakaa teille yhden Brittiksen tarinan, joka jäi minulle mieleen:
Brittis kertoi, miten hän 7-vuotiaana sai eläinlääkärinä toimineelta isoisältään eläinsuojeluyhdistyksen jäsenkortin ja opetuksen, joka jäi hänen mieleensä. Isoisä kertoi, että nyt hänellä olisi vastuu huolehtia eläimistä ja niiden hyvinvoinnista, niillä kun ei ole omaa ääntä, jolla ne voisivat puhua ihmisten kieltä ja esimerkiksi kertoa pahasta olostaan. Tämä ajatus olisi minusta hyvä kaikkien meidän ihmisten muistaa niin näiden pääsiäiseläinten kuin muidenkin eläinten kanssa, ja opettaa tämä myös lapsillemme ja tuleville sukupolville. Luonnon monimuotoisuus on uhanalainen ja kuitenkin meille kaikille elintärkeä. Ilman monimuotoista luontoa ja eliöstöä ei ole muuten kohta meitäkään.
Tesyn tai muiden eläinsuojeluyhdistyksien toimintaa voit tukea monella tavalla. Itse olen kokenut esimerkiksi tosi helpoksi lahjoittaa vanhoja pyyhkeitä tai lakanoita aina silloin tällöin Tesylle, jossa niistä voi hyötyä vielä pikkuiset löytöeläimet suojaksi vaikkapa kylmää vastaan. Myös vanhat villapipot ovat kuulemma tarpeellisia ja sopivan kokoisia pikkusiileille, jotka heräävät liian aikaisin talviunilta tai jäävät muuten vaille suojaa. Jokainen voi myös soittaa ja ilmoittaa eläinten pelastusyksikköön, jos huomaa eläimen olevan esimerkiksi loukkaantunut tai siitä ei huolehdita hyvin, sekä tietenkin huolehtimaan omien lemmikkiensä hyvinvoinnista ja harkitsemaan tarkkaan, onko itse esimerkiksi valmis lemmikkiä ottamaan. Eläinsuojelulain mukaan jokainen on vastuullinen huolehtimaan loukkaantuneesta tai sairaasta eläimestä. Turun alueen eläinhoitolan ja valvontaeläinlääkärin yhteystiedot löydät tästä linkistä:
https://www.turku.fi/asuminen-ja-ymparisto/elaimet/elainhoitola
Mukavaa ja aurinkoista pääsiäisen aikaa kaikille! <3
-Tyttöjen Talon ohjaaja Johanna-
Millaista on vapaaehtoistyö Tesyllä?
Eläimet ovat olleet minulle aina tärkeitä. Olen koko elämäni kasvanut eläinten kanssa ja hoitanut niitä. Meillä on tosiaan ollutkin, jos jonkun näköistä eläintä: linnuista karvaisempiin otuksiin. Minulla oli jo pienenä tapana pelastaa ja auttaa eläimiä, vaikka ne eivät välttämättä apua tarvinneet mm. kun minun ja siskoni huoneeseen oli tullut hiiri, alkoi siskoni kiljumaan ja minä tarjosin sille keksin muruja. Kerran kuitenkin löysin sahatukkien joukosta yksinäisiä kissanpentuja. Tarkkailin paikkaa monta tuntia, jos emo tulisi paikalle. Emoa ei näkynyt missään. Lopulta menin hakemaan lähikaupasta laatikon, ja yritin saada pentuja kiinni. Valitettavasti sain vain yhden kiinni. Otin kissan kuitenkin kotiin ja se jäi meille. Kyseessä oli villikissa, joka ei ollut tottunut ihmisiin, mutta todella nopeasti se tottui meihin. Minun pappani rakastui siihen ihan täysin. Hän eli meillä onnellisena.
Rakkaus eläimiin ja auttamiseen on siis ollut minulla synnynnäistä. En kuitenkaan ollut missään järjestössä auttamassa. Se oli haaveenani todella pitkään, ja lopulta vuosi sitten päätin lähteä mukaan Tesyn (Turun eläinsuojeluyhdistys) toimintaan. Hain vapaaehtoiseksi Tesyn sivujen kautta ja sieltä sain lisää ohjeita, kuinka toimia. Eikä aikaakaan, kun olinkin jo ensimmäistä kertaa kissatalolla, joka sijaitsee lähellä Turun Peltolan koulua. Olin samaan aikaan innoissani ja hyvin surullinen, koska oli kamalaa nähdä miten paljon niitä hylättyjä ja populaatiokissoja siellä on. Pääsin kuitenkin heti kunnolla hommiin. Sain auttaa häkkien siivoiluissa, pestä tarvikkeita ja mikä ihaninta leikkiä ja olla niiden ihanien kissojen kanssa.Vapaaehtoisuus perustuu siis todellakin siihen, että teet ja autat sen verran mitä pystyt. Sieltä löytyy paljon tekemistä. Jos ei halua siivota, voi leikkiä vain kissojen kanssa tai, jos ei halua olla kontaktissa itse kissojen kanssa niin siivottavaa ja tekemistä riittää aina. Itse ryhdyin heti yhden pentueen ja emon omahoitajaksi. Omahoitaja käy vähintään kerran viikossa oman pentueen luona sosiaalistamassa pentuja ja emoa sekä voi siivota häkin, jos sitä ei olla vielä siivottu. Yksin ei siinä tietenkään ole vastuussa, vaan siellä on päivittäin työntekijät, jotka hoitavat niitä. Yleensä myöskin, jokaiselle pentueelle yritetään saada vähintään kaksi omahoitajaa. Omahoitajuus ei myöskään estä muissa hommissa auttamista tai muiden kissojen kanssa olemista. Lisäksi voit toimia esim. kuskina eli, jos ilmoitetaan, että jossain on, vaikka kissa otettu kiinni tai pitää loukuttaa niin silloin voit ilmoittautua hakijaksi/kiinniottajaksi. Monenlaista hommaa siis löytyy. Laitan loppuun lisätietoa, miten voit tulla mukaan toimintaan.
Oma pentueeni oli arka. Pennut oppivat emolta olemaan varovaisia, koska itse emokin oli. Ei siis ollut aika turhautua. Sinnikkäästi istuin heidän kanssaan häkissä. Yritin leikittää heitä ja höpöttelin niille. Voi, että sitä ihanaa tunnetta, kun joku pennuista uskaltautui leikkimään, ja sisarukset tulevat perässä. Lopulta he kiipeilivät pitkin vaatteita ja hakivat rapsutuksia. Khöm khöm….ei siis kannata laittaa niitä parhaimpia vaatteita sinne. Pentujen emo ei antanut koskea itseensä. Hän kyllä makoili siinä lähellä, mutta hänelle oli liian pelottavaa, että joku koskisi. Pikkuhiljaa hänenkin kanssa tein töitä. Ensin sain antaa käden hänelle haistettavaksi, sitten tarjota kuivaraksuja hänelle ja lopulta sain jopa silittää häntä poskesta. Se oli suuri voitto minulle, mutta vielä suurempi tälle kissalle. Tämä pentue ja emo edistyivät todella hyvin, ja kaikki saivatkin nopeasti omat kodit.
Aina tuokaan työ ei ole pelkkää iloa ja ihanuutta. Tästä pentueeni pennuista yksi sairasteli kovasti, joka aiheutti suurta huolta koko ajan. Lopulta yksi niistä jouduttiinkin lopettamaan, kun se kärsi niin paljon. Olin kiintynyt näihin pentuihin todella paljon, joka on vaarana tässä hommassa. Kuitenkin ajatus, että se pikkuinen ei joutunut enää kärsimään, auttoi minua ymmärtämään ja käsittelemään asiaa. Tässä kohtaa on hyvä mainita, että lääkkeiden annot ym. hoitavat työntekijät. Siitä vapaaehtoisten ei tarvitse huolehtia. Mutta, jos siis haluaa vapaaehtoiseksi, on hyvä varautua myös niihin ei niin mukaviin juttuihin. Niitä tulee väistämättä: eläin sairastaa, joku eläin on pahasti loukkaantunut ja saattaa olla hurjankin näköinen tai eläin joudutaan lopettamaan. Tosiaan, kun pentueeni lähti, en ottanut uutta pentuetta. Minulla oli opinnoissa kriittinen vaihe, joka vei paljon aikaan, joten kissatalolla tuli käytyä vähemmän. Nyt olen taas enemmän aktivoitunut, ja käyn siellä säännöllisesti auttelemassa siivoiluissa ja sosiaalistamassa monia kissoja.
Tesyllä on myös muita pisteitä kuin tämä kissatalo. Itse tulee käytyä eniten kissatalolla, mutta olen myös käynyt eläinhoitolalla, joka taas sijaitsee Vanhalla Tampereentiellä. Sieltä löytyy muitakin eläimiä, kuin kissoja. Siellä on mm. koiria, lintuja, pupuja ja oravia. Itse olin siellä viimeksi niin, että siellä oli paljon oravan poikasia, ja siinä ei kyllä voinut kun nauraa. Ne pomppivat ja kiipeilivät päälle minkä kerkesivät. Kun sai yhden irti, tuli toinen jo jalkoihin. Ne olivat siis ihan kilttejä, mutta olivat hivenen liikaa kesyyntyneet, koska olivat olleet niin pienestä asti siellä. Heille yritettiin opettaa, että ei mennä ihmisen lähelle. Siellä käytiin nopeasti...tai niin nopeasti kuin nyt pystyi...vaihdettiin vedet, annettiin ruokaa ja varmistettiin, että häkki on turvallinen eli ei ole mitään rikkinäistä tai aidassa reikää tms.
Täytyy myöntää, että lintujen häkkien siivous jännitti eniten, koska kyseessä oli luonnonvaraisia lintuja, mutta ne olivatkin todella kilttejä. He väistivät, kun pyyhkisin lattian ja laitoin uudet heinät ja liinat. Eivät yrittäneet karata vaan seurasivat mitä puuhaan. Ehkä minulla oli onnea, että oli niin kiltit linnut siellä. Mutta voi herran jestas niitä siilejä! En ole koskaan kohdannut sotkuisempaa eläintä. Ne ovat hirmu söpöjä, mutta todella sotkuisia. Kakkaa on siis joka puolella! Tässä taas hyvä muistutus, että ei niitä parhaimpia vaatteita päälle sinne. He pyrkivät lähinnä piiloon, kun sinne meni, ja saimme etsiä niitä heinän joukosta.. Ne siis laitettiin toiseen paikkaan siivouksen ajaksi, jotta saatiin heinät ja liinat vaihdettua, ja edes vähän putsattua paikkoja.Tesyllä on lisäksi vielä Alhon tila, jossa on haltuun otettuja maatalouseläimiä, ja vielä lisäksi on karanteenitilat, jossa on esim. lintuinfluenssaan aikaan asukkaita. Näissä en ole itse vielä käynyt. Lopuksi voisin vielä kertoa, että miten sinulla on mahdollisuus tulla mukaan tähän toimintaan. Eli osoitteessa https://www.tesy.fi/vapaaehtoislomake.html pystyt ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi. Kommunikointi vapaaehtoisten ja työntekijöiden kanssa tapahtuu Facebookin kautta, joten sinulla täytyy olla Facebook. Voit käydä pyytämässä kaveriksi Tesy vapaaehtoiskoordinaattoria. Voit laittaa hänelle viestin Facebookin kautta ja kysellä perehdytyksistä, sillä ennen kuin voit ryhtyä auttamaan Tesyllä, on sinun käytävä perehdytyksessä. Perehdytys on rento max. muutaman henkilön kokoinen koulutus, jossa sinulle kerrotaan, miten toimitaan, miksi toimitaan ja mitä tehdään. Saat siellä mahdollisuuden myös kysellä erilaisista hommista, ja tietenkin myöhemminkin saat kysellä. Perehdytyksen jälkeen pääset aloittamaan niissä hommissa missä haluat, ja sinut lisätään vapaaehtoisten eri ryhmiin esim. kissatalon vapaaehtoiset. Tällöin pääset näkemään, jos pyydetään apua tai voit kysyä siellä ja ylipäätään kommunikoida muiden vapaaehtoisten kanssa.
- Jessica -
j.k. Kuvissa kirjoittajan oma kissa Justiina. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogi-juttuja saa mielellään kommentoida ja rakentavaa kritiikkiäkään ei pelätä! Kommentit tullaan kuitenkin ensin hyväksyttämään Turun Tyttöjen Talon työntekijällä. Tästä johtuen, kommentit tulevat näkymään viiveellä. Kiitos kommenteistasi!