Nuoret äidit

Vuonna 2017 alkanut, Kaisan ja Hannan ohjaama Nuoret äidit -projekti tarjoaa maksutonta ohjelmaa pääosin 24-vuotiaille nuorille äideille. Pyrkimyksenä on tavoittaa nuoria äitejä jo raskausvaiheessa, ja myös eri kulttuuritaustoista sekä tehdä yhteistyötä muiden alueellisten toimijoiden kanssa. Viikon aikana tulee keskimäärin 20 kävijää ja kaikilla heistä on myös lapsi mukana.

Kohderyhmä on ainutlaatuinen. Ensisynnyttäjien keski-ikä on 29,01 vuotta. Nuorilla äideillä ilmenee kaksoishaaste kehitysvaiheiden osalta, sillä heidän tulee samanaikaisesti selvittää vanhemmuuteen ja nuoruuteen liittyviä asioita. Tämän vuoksi on tärkeää, että heille on tarjolla erilaista tukea, jos he sitä tarvitsevat. On kuitenkin tärkeää muistaa, ettei tee kenestäkään valmiita oletuksia.  

Projektin tavoite on kolmiosainen. Ensinnäkin tarkoituksena on tukea nuoren äidin vanhemmaksi kasvua. Tällaisen tuen avulla vahvistuvat hänen minäpystyvyytensä sekä myönteiset kokemuksensa vanhemmuudesta. Kun ympärillä on turvallinen ympäristö, tämä tukee identiteettityötä vanhemmuuteen liittyvien kysymysten ja rooliodotusten käsittelyn osalta. 

Toiseksi tavoitteena on vahvistaa äidin ja lapsen välistä varhaista vuorovaikutusta. Yhteisen toiminnan hetkien avulla lisätään positiivisia kokemuksia, jotka rikastavat äidin ja lapsen arkea. Äidillä on lisäksi mahdollisuus ammattimaisen tiedon ja vertaistuellisen kokemustiedon saamiseen lapsen kehityksestä. Näitä tavoitteita pyritään tukemaan erilaisten toiminnallisten menetelmien kautta.

Viimeisenä tavoitteena on äidin ja lapsen sosiaalisen verkoston vahvistaminen ja laajentaminen. Tarkoituksena on, että vertaiset kohtaavat toisensa ja pitävät yhteyttä myös toiminnan ulkopuolella. Lisäksi oman osallisuuden kokemuksen vahvistuminen on tärkeää. Äidillä on täten mahdollisuus vaikuttaa ja rakentaa oman näköistä toimintaa. Työntekijöiden mukaan toiminnassa mukana olevat nuoret äidit ovatkin sosiaalistuneet toistensa kanssa hyvin ja usein huomataan, että toimintaan osallistumisen motiivi on useinkin juuri toisten saman ikäisten ja samassa elämäntilanteessa olevien kohtaamien. 

Nuoret äidit -projektin työntekijöiden mielestä toiminnassa on monia asioita, joita he pitävät palkitsevana. Esimerkiksi on hienoa, kun äidit löytävät paikan, avautuvat ja innostuvat ryhmätoiminnasta. Tyttöjen talolla on mahdollisuus kasvattaa sosiaalista osaamista. Talolla vallitsee ”henki”, jossa ketään ei tuomita ja pyritään kannustavaan, tsemppaavaan ilmapiiriin. Myös äitien luottamus on palkitsevaa.

Haastateltuani työntekijöitä päivän aikana tutustuin myös itse toimintaan. Tennarit ja tossut 1 -ryhmällä oli kahvihetki, jossa nuoret äidit olivat kaikki omien lastensa kanssa mukana. Meneillään oli rentoa yhdessäoloa. Muita projektin ryhmiä ovat Tennarit ja tossut 2, Babysteps nuorille odottajille ja Riimijamit, joka pidetään Skanssissa seurakunnan tiloissa. Lisätietoa Nuoret äidit -toiminnasta löytyy nettisivuilta: 

http://www.mimmi.fi/toiminta-keskusta/nuoret-aidit/ 

Päivä johtajan kanssa

Neljäs harjoitteluviikkoni pyörähti käyntiin syyskuun ensimmäisenä maanantaina. Olen tähän asti oppinut, että järjestön johtajan jokainen päivä on hyvin erilainen ja varsin monipuolinen. Tässä blogitekstissä kuvaamani johtajan päivä on siis vain yhdenlainen työpäivä.

Saavuin töihin klo 8.00. Aamu koostui lähinnä ”tulipalojen sammuttamisesta”. Toisin sanoen johtaja selvittää esimerkiksi työntekijöiden sairaspoissaoloja, joista hänelle tulee aina ilmoittaa. Lisäksi kanssani hän kertasi sekä päivän että koko alkavan viikon ohjelman. Osa aamusta kului myös sähköpostien lukemiseen ja siten ajan tasalla pysymiseen.

Klo 10 oli sovittuna keskustan yksikön tilan vieressä olevan toisen tilan katsominen. Järjestön tarkoituksena olisi vuokrata kyseinen tila mahdollisen budjetin ja laajenevan toiminnan puitteissa. Heti tämän jälkeen klo 10.30–12 tiedossa oli Nuoret äidit -projektin ohjausryhmä. Tähän osallistumassa oli minun, johtajan ja Nuoret äidin -projektin vetäjien lisäksi kolme ohjausryhmän jäsentä. Ohjausryhmän alussa oli esittelykierros ja kyseltiin ajankohtaisia kuulumisia. Tämän jälkeen keskusteltiin yleisesti vanhempien ja lasten voinnista sekä kasvatuksesta. Lopuksi projektin vetäjät esittelivät projektin toimintaa.

Sain pitää lounastauon klo 12 aikaan, kun samaan aikaan kiireisellä johtajalla oli tapaaminen Varissuon naiset -projektin vetäjän kanssa. Kyseinen projekti on juuri alkanut ja sen tarkoituksena on tukea maahanmuuttajien kotoutumista. Ennen lounastaukoa kävin läpi kyseisen teeman projektikansiota, jolloin pääsin tutustumaan toimintaan.

Päivän lopussa pidettiin keskustan ”viikkis” eli viikkopalaveri. Johtaja osallistuu sekä keskustan että Varissuon yksikön viikkopalavereihin aina resurssien puitteissa. Viikkiksen alussa suoritetaan yleensä aina kierros, jossa jokainen kertoo omia kuulumisiaan. Varsinainen viikkis koostuu siitä, että käsitellään edellisen, nykyisen ja seuraavan viikon ohjelma. Yksi paikalla olevista toimii kirjurina eli kirjaa ylös nämä käsiteltävät asiat.

Tämä oli tiukan aikataulun maanantaipäivä. Joinakin päivinä johtaja myös käy läpi rahoitushakemuksia. Myös sellaisten sähköpostiviestien lukemiseen kuluu runsaasti aikaa, kun Tyttöjen Talolle haetaan töihin tai työharjoitteluun. Ajoittaista siivoamista tai kaupassakäyntiä ei tule myöskään unohtaa, kun kyseessä on pieni järjestö. Kaiken kaikkiaan järjestön johtajan työ vaikuttaa hyvin monipuoliselta.

Tyttöjen Talon kanssa kirjamessuilla 2018 :)

Olipa ihanaa päästä taas kirjamessuille! Tyttöjen Talon kanssa pyörähdimme messuilla perjantaina 5.10.2018. Turun kaupunki tarjosi meille tänäkin vuonna kirjamessulippuja kymmenen kappaletta. Meitä olikin monta kirjojen ystävää.

Itse kävin kuuntelemassa Riikka Pulkkisen haastattelua. Hän on lempikirjailijani, ja häneltä on tänä vuonna tullut ihana romaani Lasten Planeetta. Sanon romaania ihanaksi, koska muistan Pulkkisen itse kertoneen Imagessa, että hän haluaisi kirjoittaa joskus ihanan romaanin. Pohdiskelin hänen kanssaan, onko tämä romaani se. Sain omistuskirjoituksen. <3 

Kävin kuuntelemassa myös Siri Kolun, Siiri Enorannan ja Magdalena Hain keskustelua. He keskustelivat seksuaalisuuden ilmenemisestä nuortenkirjoissa ja siitä, millaisia muutoksia he haluaisivat nuortenkirjoihin. Siiri Enoranta kertoi haluavansa kirjoittaa romaanit siten, että niissä kaikki tapahtuu mahdollisimman "oikein": seksikohtauksissa on molempien suostumus ja henkilöt kommunikoivat tilanteessa. Siri Kolu kertoi saaneensa paljon henkilökohtaista palautetta nuortenromaanistaan Kesän jälkeen kaikki on toisin. Kaikkien kolmen kirjailijan mielestä on tärkeää, että nuortenkirjoissa kirjoitetaan seksistä ja seksuaalisuudesta.

Pääasiassa pengoin kuitenkin antikvariaatteja. Rakastan kirjojen tutkailemista, penkomista, kirjojen koskettelua. Se tekee minut onnelliseksi. Perjantaina taisi olla parempi valikoima kuin muina päivinä, ainakin siltä tuntui, kun panee merkille kaikki ne aarteet, joita antikvariaateista löytyi. Jos en olisi asettanut itselleni budjettia, olisin kantanut kotiin kottikärryllisen kirjoja.

Minä ja poikaystäväni poikkeamme kirjanostajina tosi paljon. Hän ostaa kaikki kirjat kirppiksiltä omiksi, ei koskaan lainaa mitään. Minä taas ostan usein kirjoja, jotka olen lukenut ja jotka haluan omaksi. Olen ehkä tässä asiassa vähän materialisti. Kirjahyllyni onkin jo aika täysi. Suvi Ahola kirjoitti joskus Hesarissa luopuvansa kirjoista ei siksi, että haluaisi niistä eroon, vaan siksi, että saisi niitä lisää. Niin teen minäkin, ja ehkä ensi viikolla vienkin vanhoja kirjoja kierrätykseen. Olkoon ne ilona jollekulle toiselle.

Kirjamessujen suurin juttu oli ehdottomasti se, että löysin sieltä Margaret Atwoodin romaaneja, joita on vaikea ellei mahdoton saada enää kirjakaupoista. Päädyin ostamaan neljä. Vähän kaduttaa, etten ostanut kaikkia löytämiäni, mutta rahaa olisi mennyt sitten tosi paljon. Kissansilmä-romaanin alkuperäispainoksesta olisi käytettynä saanut pulittaa 28 euroa. Hinta on antikkahinnaksi melkoinen, mutta tätä 80-luvulta peräisin olevaa romaania on varmaan liki mahdoton saada enää mistään. Sanon liki, sillä äitini löysi romaanin kirjaston poistohyllystä. Melkein rikos poistaa tuo romaani! Se on yksi parhaista. Kaduttaa kyllä, etten ostanut sitä hinnasta huolimatta, vaikka voihan olla, että törmään siihen toiste jossakin - jos niin on tarkoitettu ;D

Äidille ostin tuliaiseksi Tove Janssonin satukokoelman Näkymätön lapsi. Tarina näkymättömästä lapsesta on erittäin koskettava. Lempitarinani kyseisestä kokoelmasta on kuitenkin Hattivattien salaisuus. Se kertoo Muumipapasta, joka lähtee merelle tutkimaan hattivatteja. Lempihahmoni muumeista onkin juuri Muumipappa - hän niin kuin minäkin rakastaa kirjoittamista ja kirjoja.

Verkostopäivät 21–22.8.2018

Tyttöjen Taloilta eri puolilta Suomea kerääntyi henkilökuntaa Helsingin Tyttöjen Talolle tiistaina ja keskiviikkona 21–22.8. Paikalla vietettiin Tyttöjen Talojen verkostopäiviä.

Oma kokemukseni reilu viikkoa aiemmin aloittaneena harjoittelijana oli hyvä. Pääsin kuulemaan Tyttöjen Talojen toiminnasta paljon laajemmasta näkökulmasta kuin ehdin tutustumaan aiemman viikon ajan ainoastaan Turun tyttöjen talon kontekstissa. Lisäksi sain tietää myös, että Setlementtiliiton merkitys Tyttöjen Taloilla on erityisen suuri. Tyttöjen Talojen arvothan pohjautuvat täysin Setlementtiliiton arvojen mukaan. Nämä arvot ovat rohkeus, luottamus, paikallisuus, yhteisöllisyys, yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus.

Matka Helsinkiin alkoi tiistaina 21.8. varhaisella aamujunalla. Reipas aamulenkki tuli käveltäessä Helsingin rautatieasemalta Kalliossa sijaitsevalle Helsingin Tyttöjen Talolle. Ohjelma alkoi esittäytymisellä, jonka jälkeen sukupuolisensitiivisen työn koordinaattori kertoi sukupuolisensitiivisyydestä dialogisen luennon aikana. 

Ennen työharjoittelua Turun tyttöjen talolla minulla ei ollut täysin selkeää käsitystä siitä, mitä sukupuolisensitiivisyys oikeastaan tarkoittaa. Käsite ”sukupuolineutraalius” oli hieman tutumpi ja ollut puheenaiheena nykypäivänä. Sukupuolisensitiivisyys on kuitenkin hyvin erilainen ilmiö kuin sukupuolineutraalius. Sukupuolisensitiivisen näkökulman mukaan sukupuoli on tärkeä osa ihmisen identiteettiä, kun taas sukupuolineutraali kanta kieltää sukupuolen merkityksen.

Pohdimme luennolla muun muassa sitä, miksi sukupuolisensitiivisyys on tärkeää nimenomaan Tyttöjen Taloilla. Monissa ryhmissä tuli samankaltaisia pohdintoja esimerkiksi siitä, että Tyttöjen Talo on niin fyysisesti kuin sosiaalisesti turvallinen tila. Tärkeää on myös oman identiteetin löytäminen ja erilaisten esikuvien/mallien saaminen. Lisäksi moni tarvitsee vertaistukea tai aikuisen läsnäoloa.

Sukupuolisensitiivisen työn koordinaattori kertoi myös sukupuolen historiasta. Antiikin ajoilla sukupuolia oli olemassa vain yksi, kunnes myöhemmin ajateltiin niitä olevan kaksi. Sukupuolta voi myös ajatella erilaisista näkökulmista – biologisesti tai sosiaalisesti. Henkilökunnan piti pohtia pienissä ryhmissä, mikä on oma käsitys sukupuolesta. Viisas ajatus, jonka opin tällä luennolla, oli se, että sukupuolta voisi pitää janan sijasta ikään kuin ”avaruutena”, jossa ei ole oikeaa varsinaista vastausta. Tärkeintä on oma kokemuksellisuus asian suhteen.

Luennon jälkeen jakauduimme pienryhmiin, joista kukin pohti omaa työmuotoaan. Pienryhmiä olivat kulttuurisensitiivinen työ, SVV, vapaaehtoistyö, avoin toiminta, äiti-lapsityö, yksilötyö, seksuaaliterveystyö sekä työnohjaus. Osallistuin itse tiistaina vapaaehtoistyö -pienryhmään. Illalla henkilökunta kokoontui syömään yhteiseen päivälliseen Kiilassa.

Keskiviikkona 22.8. päivä alkoi naistietoisuustyöpajoilla. Eri pajoilla käsiteltiin eri aiheita. Olin itse taide –pajalla. Muiden pajojen aiheet olivat sukupolvien ketju, unityöpaja, kehollisuus ja otteita juurista. Taide -pajan alussa oli enemmän kehollisuutta, jolloin ohjeiden mukaan liikuteltiin kehon eri osia. Ohjaaja luki myös pienen tarinan tyttöihin liittyvästä kirjasta. Alkuvaiheen jälkeen siirryimme eri huoneeseen, jossa pöydälle oli valmiiksi aseteltu jumalatar-kortteja toinen puoli ylöspäin. Jokaisen piti ottaa kortteja yksi tai useampi sen mukaan, miten tunsi kortin häntä kutsuvan. Kun kortit oli nostettu, jokaisen tuli rauhassa tarkastella niitä ja pohtia, miten kortin sisältö sopisi omaan persoonallisuuteen tai elämään. Halutessaan omat pohdinnat sai jakaa muille. Lopuksi jokainen sai käyttää huoneessa olevaa materiaalia haluamallaan tavalla ja piirtää oman jumalattaren tai kirjoittaa pohdinnoistaan.

Yksi Turun tyttöjen talon työntekijöistä oli ensimmäistä kertaa verkostopäivillä ja hän kävi unityöpajassa. Hänelle tuli siellä oivalluksia ja käsiteltävät asiat olivat uutta. Tykkäsi pajasta, oli hyvä. Tulevaisuudessa ehkä voisi hyödyntää pajan sisältöä, mutta ryhmän tulee olla turvallinen. Ryhmässä muun muassa keskusteltaisiin omista unista.

Tämän jälkeen jakauduimme pienryhmiin samoihin työmuotoihin liittyen, joista puhuttiin myös edellisenä päivänä. Tällä kertaa näkökulmani laajentamiseksi osallistuin toiseen, kulttuurisensitiivisen työn ryhmään. Aihe oli mielenkiintoinen, sillä olen opiskellut jonkin verran monikulttuurisuutta ja kirjoittanut aiheesta gradua. Osa ryhmästä kertoivat omia kokemuksiaan, jotka olivat sekä positiivisia että negatiivisia. 

Pienryhmien jälkeen Turun tyttöjen talo järjesti pienen loppukevennyksen nimeltä ”Onnistusponnistus”. Porukan tuli jakaantua kolmen hengen ryhmiin, joissa kukin vuorollaan kertoi ihan minkä tahansa asian, jossa on onnistunut. Samalla muut ryhmäläiset myötäelivät ja tsemppasivat onnistujaa ryhmän omalla onnistuskannustuksellaan eli esimerkiksi huudolla ja liikkeellä. Keskustelu eteni ohjeen mukaan eri vaiheissa. Ohjelappusia oli tulostettu useampia joita sai ottaa halutessaan mukaansa. Onnistusponnistuksen tarkoituksena on se, että samanlaista myötäelämistä osattaisiin myös myöhemmin työelämässä hyödyntää.

Kirjoittaja on 25-vuotias erityispedagogiikan pääaineopiskelija Turun yliopistosta. Työharjoittelu kuuluu osaksi kasvatustieteen maisterin tutkintoa ja suoritan sen aikavälillä 13.8.-14.11.2018. Sivuaineina olen lukenut psykologiaa, kasvatustiedettä, alkukasvatusta, lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi -opintokokonaisuutta sekä myös muutamia kursseja monikulttuurisuudesta. Olen syntynyt Hämeenlinnassa, mutta nuoruusiän olen asunut Sastamalassa. Olen aiemmin toiminut muutamassa järjestössä vapaaehtoisena sekä vietän vapaa-aikaani muun muassa myös luovan kirjoittamisen, lukemisen ja elokuvien parissa. Olen pitänyt kovasti Turusta kaupunkina ja olen saanut sieltä muutamia hyviä ystäviä, joiden kanssa vietän paljon aikaa.