Kotinuorisotyön havainnointipäiväkirja

 

‘‘I left the home visit feeling more refreshed and my heart fuller than before…an encounter you cannot put a price on ❤’’

Vuonna 2017 sain Turun Kriisikeskuksen vapaaehtoistoiminnan kautta työpaikkailmoituksen Turun Tyttöjen Taloon® Varissuolla. Työkuva oli kotiin menevästä työstä maahanmuuttotaustaisten tyttöjen ja perheiden kanssa. Varissuo oli jo entuudestaan tuttu, sillä valmistuin siellä sijaitsevasta Turun Normaalikoulusta ylioppilaaksi vuonna 2009. Monikulttuurisuus sekä nuoriso- ja ennaltaehkäisevätyö ovat lähellä sydäntäni, joten ei tarvinnut kahta kertaa miettiä tartunko tilaisuuteen.

Työhakemuksessani kirjoitin, että kiinnostukseni työhön perustuu ‘‘vahvaan moraaliseen uskomukseen, että jokaisella nuorella on oikeus saada turvallinen tukiverkosto ja oppia positiivisia elämän selviytymiskeinoja’’. Halusin tukea lapsia ja nuoria aikuisia kokonaisvaltaisesti. Yli neljä vuotta kotinuorisotyötä tehtyäni on ilo huomata, miten arvoni ja tahtotilani ovat pysyneet samana.

Kotinuorisotyössä tytöt ja heidän perheensä kohdataan ainutlaatuisina ja kokonaisvaltaisina. Perheet nähdään motivoivina ja vastuullisina tekijöinä keskittymällä mahdollisuuksiin, voimavaroihin ja ratkaisuihin. Huumori ja nauraminen ovat merkittäviä tekijöitä kohtaamisessa, jota on edesauttanut erityisesti äitien hyvä huumorintaju. Keskustellessamme ollaan aidosti kiinnostuneita, kysytään paljon avoimia kysymyksiä ja nähdään perheet heidän oman elämänsä asiantuntijoina.

Kotinuorisotyö on ajan, huomion ja kunnioituksen antamista perheelle. Empatia, luottamus ja turvallisuus ovat keskeistä kotikäynneillä. Lempeä ilmapiiri mahdollistaa avautumista, dialogia, yhteisymmärrystä ja hedelmällistä keskustelua perheen kuulumisista, tarpeista, toiveista, kotimaasta, maahanmuutto kokemuksista, kiinnostuksen kohteista, kulttuureista, uskonnoista, elintavoista, terveydestä ja tulevaisuudesta.

Tyttöjen kanssa käsitellään heidän toiveitaan, tavoitteitaan, kiinnostuksen kohteita, tulevaisuuden haaveita ja hyviä ominaisuuksia, esim. kaveri- ja perhesuhteissa. Heistä huokuu äärettömän paljon pohdintoja, uteliaisuutta, kysymyksiä, viisauksia ja mielikuvaa. Huomioidaan tyttöjen potentiaaleja ja autetaan mahdollistamaan niitä keskustelemalla tytön perheen kanssa, antamalla tietoa ja tukemalla esim. maksuissa ja kyydityksissä. Esikuvista jutellaan, kun pohditaan tyttöjen omia roolimalleja ja tulevaisuuden ammatteja. Ohjaajatkin pyrkivät olemaan esikuvina toimimalla omien, Tyttöjen Talojen® ja Setlementtiliiton arvojen mukaisesti.

Tytöt yleensä näyttävät innolla heidän huoneita, omia piirustuksia, tärkeitä esineitä ja lemmikkejä. Perheetkin näyttävät avoimesti heidän asuntoaan ja jakavat kuvia ja tarinoita rupatellen. Tämä tapahtuu yleensä pöydän äärellä, joka on katettu huolella perheen kotimaisilla herkuilla. Ruoat ja juotavat on saanut nauttia myös upeista eri kulttuurien astioista. Ruokatarjoilut vieraille ja yhdessä syöminen on monelle perheelle merkityksellinen ele. Tämän takia kotikäynneille aina viedään pieni lahjapussi, joka sisältää kahvia, teetä, pullaa ja suklaata.

Kotikäynneissä on tärkeä huomioida tyttöjen ja perheen positiivisia piirteitä ja vahvuuksia. Kehutaan tyttöjä kertomalla kuinka fiksuja, osavia, kunnianhimoisia, energisiä, reippaita, ihania, mukavia, aurinkoisia ja suloisia he ovat. Äiditkin ovat vahvoja, aktiivisia, perhettä rakastavia, skarppeja, fiksuja, uteliaita, reippaita, avoimia, hymyileviä, sympaattisia ja innokkaita naisia. Jos tyttö tai äiti ovat rauhallisia, ujoja, hiljaisia tai nolostuneita heidän suomen kielen taidosta, edetään rauhalliseen tahtiin ja rohkaistaan heitä lempeästi osallistumaan keskusteluun. Monessa kotikäynneissä on ollut paljon naurua, vitsejä, yhdessäoloa ruuan äärellä, tarinoiden kuuntelua ja kuvien katselua.

Kotinuorisotyössä on tullut paljon opittua puolin ja toisin. Tasa-arvoisuus on ollut keskeistä, sillä eri mahdollisuudet ja tavoitteet mietitään perheen kanssa yhdessä. Vaikka on ollut hetkiä, joissa ohjaajana on tuntenut riittämättömyyttä, on yritetty luottaa omiin kykyihin ja intentioihin. Työni tarkoitusta on ylläpitänyt aitoa välittämistä, kiinnostusta ja myötätuntoa tyttöjä ja perheitä kohtaan. Tästä syystä lähden aina kotikäynneiltä erittäin kiitollisena ja olen toivottanut tytöille ja heidän perheelle pelkkää hyvää.

Kolmivuotisen hankkeen aikana kotikäyntejä on tehty 44 ja käyntikertoja 102. Sitä kautta on tavoitettu 53 kohderyhmän tyttöä ja 165 perheenjäsentä 14 eri maasta. Kotikäyntien jälkeen suurin osa tytöistä löysi harrastuksen ja kaikki suosittelivat toimintaa muille tytöille ja heidän perheilleen. Hankkeen kautta on vastattu myös perheiden äitien tarpeisiin tarjoamalla heille samankaltaista kotouttavaa toimintaa Tyttöjen Talolla® Varissuolla. Kotinuorisotyö sai jatkuvaa rahoitusta ja toimii nyt pysyvänä osana Tyttöjen Talon® toimintaa Varissuolla.

Kiitos kaikille ihanista yhteisistä muistoista! Aikani Tyttöjen Talolla® on päättymässä ja siirryn kohti uusia seikkailuja! Rakkaudella ja lämmöllä muistelen teitä aina ❤

With love, Elina

Lisätiedot:

http://turuntyttojentalo.blogspot.com/2018/11/

https://www.lskl.fi/blog/kohtaamisia-varissuolla/

https://www.mimmi.fi/toiminta-varissuo/kotinuorisotyo/

https://www.mimmi.fi/wp-content/uploads/2016/12/infografiikat_kooste1.pdf

Tunnelmia hybridiharjoittelun jälkeen

Turun ammattikorkeakoulun sosionomiopintoihin kuuluu kolme yksilöharjoittelua, joista tämä Tyttöjen Talolla suorittamani oli toinen. Koska harjoittelua on 3,5 vuotta kestävässä koulutuksessa (ainakin omasta mielestäni) vähän, odottaa jokaista innolla ja harjoittelupaikkoja mietitään kuumeisesti jo hyvissä ajoin ennen itse harjoittelun alkua. Itselleni olikin jo opintojeni alkupuolella selkeää, että jos vain mahdollista, olisi yksi harjoittelupaikoistani Turun Tyttöjen Talo. Harjoittelupaikkana se kiinnosti erityisesti toiminnallisen luonteensa sekä arvojensa takia. 

Korona ja sen vaikutukset yhteiskuntaan ovat kuitenkin muuttaneet varmasti meidän jokaisen suunnitelmia jo ties kuinka pitkään. Siten ehdin jo pelätä, ettei harjoitteluni toteutuisi ollenkaan. Onnekseni Tyttöjen Talolla ei haastetta pelätty ja harjoitteluni alkoi aikalailla suunnitelmien mukaan, kuitenkin pienellä twistillä. Harjoitteluni toteutuikin siis otsikon mukaisesti ’’hybridiharjoitteluna’’, eli työskentelin osan ajasta kotoa käsin ja osan taas Talolla. Oli mielenkiintoista saada kokeilla etätyöskentelyä, vaikken vielä ole ihan varma onko se oma juttuni. Koti on itselleni palautumisen paikka eikä siellä ole erillistä työhuonetta, joten välillä työn ja vapaa-ajan erottaminen tuntui hankalalta. Siten hetket talolla olivat aina viikon kohokohtia ja työkavereiden tapaaminen livenä eikä vain ruudun välityksellä oli parasta!

Osa ryhmistä kokoontui siis myös etänä, osan kanssa pääsimme tapaamaan ihan ’’vanhanaikaisesti’’ livenäkin. Se oli ihanaa ja virkistävää, vaikka etäryhmät olivat myös merkittäviä oppimisen kokemuksia. Livetapaamisista mainittakoon esimerkiksi Peliryhmän viimeinen tapaaminen puistossa pelaillen tai Nuorten Äitien puistokerrat. Nämä ovat ehdottomasti jääneet mieleen :) Loppuhuipennuksena kävimme eilen 2.6. vapaaehtoisten kanssa virkistymässä ja moikkaamassa Holvin alpakoita. Pääsimme alpakoiden kanssa iltakävelylle ja lopuksi nautimme herkuista kodassa alpakoiden touhutessa ympärillämme! 

Ryhmien (ja alpakoiden ulkoiluttamisen) lisäksi harjoittelun aikana oli paljon erilaisia koulutuksia ja webinaareja esimerkiksi seksuaalikasvatukseen ja kulttuurisensitiiviseen sekä monikulttuuriseen työhön liittyen. Harjoittelussa yhdistyi siis käytännön asiakastyötä sekä myös teorian ja uuden opiskelua, wau!

Kokonaisuutena poikkeuksellisen tilanteen värittämä harjoittelu oli mieletön kokemus, enkä millään malttaisi lähteä. Turun Tyttöjen Talolla on ainutlaatuinen sekä mieletön, työntekijöiden ja kävijöiden luoma henki, jonka muistan varmasti aina. Onneksi maanantaina 7.6. päästään vielä valokuvasuunnistamaan yhdessä ja ehkä syksylläkin törmäillään! ;)

Lopuksi: mitä opin erityisesti hybridiharjoittelusta? 

No ainakin sen, että vaikka elämässä monetkaan asiat eivät mene suunnitelmien mukaan,
ne voivat silti mennä ehkä jopa paremminkin kuin suunnittelit! 

 

Kesäisin terveisin, Henni

Pääsiäispupujen suojelu ja muita ajatuksia

Näin pääsiäisen alla, kun median kuvasto ja kauppojen hyllyt täyttyvät kaikista söpöistä pääsiäiseläimistä - pupuista, tipuista ja mustista kissoista – onkin hyvä aika kääntää hetkeksi katseensa eläinten oikeuksiin. Turun Tyttöjen Talon retkiryhmällä oli kunnia saada vieraaksi 20.3.2021 Turun Eläinsuojeluyhdistyksen (Tesy) tuore toiminnanjohtaja Britt-Marie Juup eli tuttavallisemmin ”Brittis”, joka oli valmistellut meitä varten hienon esityksen Tesyn toiminnasta. Esitys oli todella inspiroiva ja koin suurta arvostusta ja ihailua kaikkia niitä hienoja ihmisiä kohtaan, jotka tekevät tuota eläinsuojelutyötä sydämellään, monet vapaaehtoistyönä. Vapaaehtoistyöstä Tesyllä
kirjoittaa myöhemmin yksi talon kävijöistä, jolla on siitä omakohtainen kokemus.

Sitä ennen haluan jakaa teille yhden Brittiksen tarinan, joka jäi minulle mieleen:

Brittis kertoi, miten hän 7-vuotiaana sai eläinlääkärinä toimineelta isoisältään eläinsuojeluyhdistyksen jäsenkortin ja opetuksen, joka jäi hänen mieleensä. Isoisä kertoi, että nyt hänellä olisi vastuu huolehtia eläimistä ja niiden hyvinvoinnista, niillä kun ei ole omaa ääntä, jolla ne voisivat puhua ihmisten kieltä ja esimerkiksi kertoa pahasta olostaan. Tämä ajatus olisi minusta hyvä kaikkien meidän ihmisten muistaa niin näiden pääsiäiseläinten kuin muidenkin eläinten kanssa, ja opettaa tämä myös lapsillemme ja tuleville sukupolville. Luonnon monimuotoisuus on uhanalainen ja kuitenkin meille kaikille elintärkeä. Ilman monimuotoista luontoa ja eliöstöä ei ole muuten kohta meitäkään.

Tesyn tai muiden eläinsuojeluyhdistyksien toimintaa voit tukea monella tavalla. Itse olen kokenut esimerkiksi tosi helpoksi lahjoittaa vanhoja pyyhkeitä tai lakanoita aina silloin tällöin Tesylle, jossa niistä voi hyötyä vielä pikkuiset löytöeläimet suojaksi vaikkapa kylmää vastaan. Myös vanhat villapipot ovat kuulemma tarpeellisia ja sopivan kokoisia pikkusiileille, jotka heräävät liian aikaisin talviunilta tai jäävät muuten vaille suojaa. Jokainen voi myös soittaa ja ilmoittaa eläinten pelastusyksikköön, jos huomaa eläimen olevan esimerkiksi loukkaantunut tai siitä ei huolehdita hyvin, sekä tietenkin huolehtimaan omien lemmikkiensä hyvinvoinnista ja harkitsemaan tarkkaan, onko itse esimerkiksi valmis lemmikkiä ottamaan. Eläinsuojelulain mukaan jokainen on vastuullinen huolehtimaan loukkaantuneesta tai sairaasta eläimestä. Turun alueen eläinhoitolan ja valvontaeläinlääkärin yhteystiedot löydät tästä linkistä:

https://www.turku.fi/asuminen-ja-ymparisto/elaimet/elainhoitola

Mukavaa ja aurinkoista pääsiäisen aikaa kaikille! <3

-Tyttöjen Talon ohjaaja Johanna-

 

Millaista on vapaaehtoistyö Tesyllä?

Eläimet ovat olleet minulle aina tärkeitä. Olen koko elämäni kasvanut eläinten kanssa ja hoitanut niitä. Meillä on tosiaan ollutkin, jos jonkun näköistä eläintä: linnuista karvaisempiin otuksiin. Minulla oli jo pienenä tapana pelastaa ja auttaa eläimiä, vaikka ne eivät välttämättä apua tarvinneet mm. kun minun ja siskoni huoneeseen oli tullut hiiri, alkoi siskoni kiljumaan ja minä tarjosin sille keksin muruja. Kerran kuitenkin löysin sahatukkien joukosta yksinäisiä kissanpentuja. Tarkkailin paikkaa monta tuntia, jos emo tulisi paikalle. Emoa ei näkynyt missään. Lopulta menin hakemaan lähikaupasta laatikon, ja yritin saada pentuja kiinni. Valitettavasti sain vain yhden kiinni. Otin kissan kuitenkin kotiin ja se jäi meille. Kyseessä oli villikissa, joka ei ollut tottunut ihmisiin, mutta todella nopeasti se tottui meihin. Minun pappani rakastui siihen ihan täysin. Hän eli meillä onnellisena.

Rakkaus eläimiin ja auttamiseen on siis ollut minulla synnynnäistä. En kuitenkaan ollut missään järjestössä auttamassa. Se oli haaveenani todella pitkään, ja lopulta vuosi sitten päätin lähteä mukaan Tesyn (Turun eläinsuojeluyhdistys) toimintaan. Hain vapaaehtoiseksi Tesyn sivujen kautta ja sieltä sain lisää ohjeita, kuinka toimia. Eikä aikaakaan, kun olinkin jo ensimmäistä kertaa kissatalolla, joka sijaitsee lähellä Turun Peltolan koulua. Olin samaan aikaan innoissani ja hyvin surullinen, koska oli kamalaa nähdä miten paljon niitä hylättyjä ja populaatiokissoja siellä on. Pääsin kuitenkin heti kunnolla hommiin. Sain auttaa häkkien siivoiluissa, pestä tarvikkeita ja mikä ihaninta leikkiä ja olla niiden ihanien kissojen kanssa.

Vapaaehtoisuus perustuu siis todellakin siihen, että teet ja autat sen verran mitä pystyt. Sieltä löytyy paljon tekemistä. Jos ei halua siivota, voi leikkiä vain kissojen kanssa tai, jos ei halua olla kontaktissa itse kissojen kanssa niin siivottavaa ja tekemistä riittää aina. Itse ryhdyin heti yhden pentueen ja emon omahoitajaksi. Omahoitaja käy vähintään kerran viikossa oman pentueen luona sosiaalistamassa pentuja ja emoa sekä voi siivota häkin, jos sitä ei olla vielä siivottu. Yksin ei siinä tietenkään ole vastuussa, vaan siellä on päivittäin työntekijät, jotka hoitavat niitä. Yleensä myöskin, jokaiselle pentueelle yritetään saada vähintään kaksi omahoitajaa. Omahoitajuus ei myöskään estä muissa hommissa auttamista tai muiden kissojen kanssa olemista. Lisäksi voit toimia esim. kuskina eli, jos ilmoitetaan, että jossain on, vaikka kissa otettu kiinni tai pitää loukuttaa niin silloin voit ilmoittautua hakijaksi/kiinniottajaksi. Monenlaista hommaa siis löytyy. Laitan loppuun lisätietoa, miten voit tulla mukaan toimintaan. 

Oma pentueeni oli arka. Pennut oppivat emolta olemaan varovaisia, koska itse emokin oli. Ei siis ollut aika turhautua. Sinnikkäästi istuin heidän kanssaan häkissä. Yritin leikittää heitä ja höpöttelin niille. Voi, että sitä ihanaa tunnetta, kun joku pennuista uskaltautui leikkimään, ja sisarukset tulevat perässä. Lopulta he kiipeilivät pitkin vaatteita ja hakivat rapsutuksia. Khöm khöm….ei siis kannata laittaa niitä parhaimpia vaatteita sinne. Pentujen emo ei antanut koskea itseensä. Hän kyllä makoili siinä lähellä, mutta hänelle oli liian pelottavaa, että joku koskisi. Pikkuhiljaa hänenkin kanssa tein töitä. Ensin sain antaa käden hänelle haistettavaksi, sitten tarjota kuivaraksuja hänelle ja lopulta sain jopa silittää häntä poskesta. Se oli suuri voitto minulle, mutta vielä suurempi tälle kissalle. Tämä pentue ja emo edistyivät todella hyvin, ja kaikki saivatkin nopeasti omat kodit.

Aina tuokaan työ ei ole pelkkää iloa ja ihanuutta. Tästä pentueeni pennuista yksi sairasteli kovasti, joka aiheutti suurta huolta koko ajan. Lopulta yksi niistä jouduttiinkin lopettamaan, kun se kärsi niin paljon. Olin kiintynyt näihin pentuihin todella paljon, joka on vaarana tässä hommassa. Kuitenkin ajatus, että se pikkuinen ei joutunut enää kärsimään, auttoi minua ymmärtämään ja käsittelemään asiaa. Tässä kohtaa on hyvä mainita, että lääkkeiden annot ym. hoitavat työntekijät. Siitä vapaaehtoisten ei tarvitse huolehtia. Mutta, jos siis haluaa vapaaehtoiseksi, on hyvä varautua myös niihin ei niin mukaviin juttuihin. Niitä tulee väistämättä: eläin sairastaa, joku eläin on pahasti loukkaantunut ja saattaa olla hurjankin näköinen tai eläin joudutaan lopettamaan. Tosiaan, kun pentueeni lähti, en ottanut uutta pentuetta. Minulla oli opinnoissa kriittinen vaihe, joka vei paljon aikaan, joten kissatalolla tuli käytyä vähemmän. Nyt olen taas enemmän aktivoitunut, ja käyn siellä säännöllisesti auttelemassa siivoiluissa ja sosiaalistamassa monia kissoja.

Tesyllä on myös muita pisteitä kuin tämä kissatalo. Itse tulee käytyä eniten kissatalolla, mutta olen myös käynyt eläinhoitolalla, joka taas sijaitsee Vanhalla Tampereentiellä. Sieltä löytyy muitakin eläimiä, kuin kissoja. Siellä on mm. koiria, lintuja, pupuja ja oravia. Itse olin siellä viimeksi niin, että siellä oli paljon oravan poikasia, ja siinä ei kyllä voinut kun nauraa. Ne pomppivat ja kiipeilivät päälle minkä kerkesivät. Kun sai yhden irti, tuli toinen jo jalkoihin. Ne olivat siis ihan kilttejä, mutta olivat hivenen liikaa kesyyntyneet, koska olivat olleet niin pienestä asti siellä. Heille yritettiin opettaa, että ei mennä ihmisen lähelle. Siellä käytiin nopeasti...tai niin nopeasti kuin nyt pystyi...vaihdettiin vedet, annettiin ruokaa ja varmistettiin, että häkki on turvallinen eli ei ole mitään rikkinäistä tai aidassa reikää tms. 

Täytyy myöntää, että lintujen häkkien siivous jännitti eniten, koska kyseessä oli luonnonvaraisia lintuja, mutta ne olivatkin todella kilttejä. He väistivät, kun pyyhkisin lattian ja laitoin uudet heinät ja liinat. Eivät yrittäneet karata vaan seurasivat mitä puuhaan. Ehkä minulla oli onnea, että oli niin kiltit linnut siellä. Mutta voi herran jestas niitä siilejä! En ole koskaan kohdannut sotkuisempaa eläintä. Ne ovat hirmu söpöjä, mutta todella sotkuisia. Kakkaa on siis joka puolella! Tässä taas hyvä muistutus, että ei niitä parhaimpia vaatteita päälle sinne. He pyrkivät lähinnä piiloon, kun sinne meni, ja saimme etsiä niitä heinän joukosta.. Ne siis laitettiin toiseen paikkaan siivouksen ajaksi, jotta saatiin heinät ja liinat vaihdettua, ja edes vähän putsattua paikkoja.

Tesyllä on lisäksi vielä Alhon tila, jossa on haltuun otettuja maatalouseläimiä, ja vielä lisäksi on karanteenitilat, jossa on esim. lintuinfluenssaan aikaan asukkaita. Näissä en ole itse vielä käynyt. Lopuksi voisin vielä kertoa, että miten sinulla on mahdollisuus tulla mukaan tähän toimintaan. Eli osoitteessa https://www.tesy.fi/vapaaehtoislomake.html pystyt ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi. Kommunikointi vapaaehtoisten ja työntekijöiden kanssa tapahtuu Facebookin kautta, joten sinulla täytyy olla Facebook. Voit käydä pyytämässä kaveriksi Tesy vapaaehtoiskoordinaattoria. Voit laittaa hänelle viestin Facebookin kautta ja kysellä perehdytyksistä, sillä ennen kuin voit ryhtyä auttamaan Tesyllä, on sinun käytävä perehdytyksessä. Perehdytys on rento max. muutaman henkilön kokoinen koulutus, jossa sinulle kerrotaan, miten toimitaan, miksi toimitaan ja mitä tehdään. Saat siellä mahdollisuuden myös kysellä erilaisista hommista, ja tietenkin myöhemminkin saat kysellä. Perehdytyksen jälkeen pääset aloittamaan niissä hommissa missä haluat, ja sinut lisätään vapaaehtoisten eri ryhmiin esim. kissatalon vapaaehtoiset. Tällöin pääset näkemään, jos pyydetään apua tai voit kysyä siellä ja ylipäätään kommunikoida muiden vapaaehtoisten kanssa.

- Jessica -

j.k. Kuvissa kirjoittajan oma kissa Justiina. :)

Sensitiivistä puhetta tukiryhmissä

Moikka! Tällä kertaa täällä on kirjoittelemassa Katri, Turun Tyttöjen Talon yksi uusimmista vapaaehtoisista. Kävin vaparikoulutuksen syksyllä 2020 ja toimin syksyllä sekä keskustassa että Vakkella eri ryhmissä vapaaehtoisena.

Tänään, tämän blogitekstin kautta, halusin suunnata ajatukseni takaisin vaparikoulutuksen oppeihin kulttuuri-ja sukupuolisensitiivisyydestä sekä ohjaajan/vaparin vastuusta. Aihe on saanut inspiraationsa koulun järjestämästä ‘oppilas tukiryhmä’-ohjelmasta, joka lanseerattiin korona-aikaan lievittämään oppilaiden kokemaa ahdistusta ja yksinäisyyttä. Käytännössä nämä tukiryhmät ovat ilmoittautuneista opiskelijoista koostuvia noin kahdeksan hengen ryhmiä, jotka kestävät kahdeksan viikkoa ja ovat toisen opiskelijan ohjaamia. Tavoitteena on, että näiden kahdeksan viikon ajan on tukiryhmä, jonka kautta voi saada ja antaa vertaistukea erilaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Jokainen siis miettii itselleen tavoitteen näiksi kahdeksaksi viikoksi (esim. päivittäinen ulkoilu, koulutöiden aloitus klo 9 jne.).

Projekti kuulosti lupaavalle, joten päätin osallistua. Koin että tukiryhmä voisi tarjota apua yksinäisyteen ja kuulumattomuuden tunteeseen, koska en ole nähnyt opiskelukavereitani tai opiskelupaikkaani melkein vuoteen. Olin innoissani ensimmäisestä tapaamisesta, johon meidän kaikkien tuli miettiä yksi tavoite tuleviksi viikoiksi. Itse halusin lisätä arkeeni sosiaalisia kontakteja, koska huomasin syksyllä, että saatoin mennä viikonkin ilman kuulumisten vaihtoa.

Huomasin kuitenkin nopeasti, että meidän opiskelija-ohjaajamme ei ollut saanut koulutusta ohjaajan vastuusta ja sukupuolisensitiivisyydestä, tai ei ollut sisäistänyt näitä oppeja. Ensimmäinen tukiryhmäkerta polkaistiin käyntiin esittelykierroksilla, ilman yhteisten pelisääntöjen sopimista tai MS Teams-käytäntöjen läpikäymistä. Kuten vaparikoulutuksessa ohjeistettiin, ryhmien alussa tulisi aina tehdä selväksi mitä tulee tapahtumaan ja yhdessä sopia pelisäännöt, jotta kaikille on selvää miten toimia ja mitä odottaa. En ajatellut, että yhteisten sääntöjen sopiminen/ilmoittaminen olisi niin tärkeää, mutta kun olin ryhmässä, jossa niitä ei ollut, oloni oli hyvin epämukava. Ohjaaja ei täyttänyt odotuksiani hänen vastuustaan ohjaajan roolissa.

Sivuhuomio: nämä ryhmät ovat etänä, joten on entistä tärkeämpää, että yhteiset pelisäännöt ovat selkeät ja yhdessä sovitut. ON myös tärkeää, että ohjaaja ottaa vastuun tapaamisista, koska tilannetta on vaikeampi ‘lukea’ näkemättä kehonkieltä tai edes ilmeitä.

Toinen asia, jota pohdin koko tapaamisen ajan oli kuinka ohjaajamme kutsui meitä sanalla ‘guys’ (tapaaminen oli englanniksi, guys=jätkät, tyypit). Ymmärrän, että hän saattoi haluta luoda tunnelman hyvistä kavereista, mutta käyttämällä sukupuolittunutta sanaa ei ole sensitiivistä saati inklusiivista. Opimme tämänkin Tyttöjen Talon vaparikoulutuksessa. Omaan puheeseen ja sanoihin tulee muistaa kiinnittää huomiota, jottei vahingossa loukkaa ketään. Englanniksi pitäisi koittaa kysyä, mitä pronomineja kukakin käyttää ja pitäytyä neutraaleissa termeissä kuten ‘people,’ ‘peeps’ tai ‘everyone’.

Viimeisenä pohdin sukupuolirooleja ja niiden kautta rakennettuja valta-asetelmia. Oletan, että ohjaajamme identifioituu mieheksi, ja että me muut tukiryhmäläiset naisiksi. Tämä asetelma noudattaa patriarkaalista hierarkiaa, jossa miehillä on enemmän valtaa kuin naisilla. Tämä sukupuolittunut valta-asetelma on vuosikymmeniä vanha ja siitä on erittäin vaikea päästä eroon. Yksi tunnetuimmista esimerkeistä patriarkaalisesta valtasuhteista on ‘gender pay gap’ eli naisten pienempi palkka samasta työstä.

Takaisin tukiryhmään. Asetelma, jossa oletettu miesohjaaja koittaa auttaa oletettuja naistukiryhmäläisiä neuvomaan tavoitteiden saavuttamisessa, sai oloni epämukavaksi. Tunne toki moninkertaistui, koska hän ei ollut täyttänyt odotuksiani ohjaajan vastuusta. Yhdistelmä sai minut tuntemaan, kuinka osaamaton miesohjaaja neuvoo meitä tukea tarvitsevia naisia, tyttöjä, vain koska hän on mies ja osaa auttaa.

En kuitenkaan tiedä, onko opiskelijaohjaajia koulutettu tehtäviään varten tai onko koulutus sisältänyt ohjaajan vastuun ja sukupuolisensitiivisyyden perusteita, mutta oman kokemukseni pohjalta rohkenen epäillä. Tämän epämukavan ryhmäkokemuksen kautta opin arvostamaan Tyttöjen Talon vaparikoulutusta vieläkin enemmän, koska tajusin kuinka olisin itse pystynyt ohjaamaan samanlaisen ryhmän paremmin, tai ainakin ottamaan vastuun ohjaajana ja käyttämään sukupuoli- ja kulttuurisensitiivistä kieltä.

Turun Tyttöjen Talon blogi uudistuu!

Tämä alkuvuosi on ollut kovin erilainen tähän asti. Korona on pitänyt Turun Tyttöjen Talonkin ovet vielä suljettuna, vaikka onneksi monta ryhmää on alkanut sentään etänä. Tämä etätyöaika on vapauttanut toisaalta aikaa siihen mietintään, mitä muuta voisimme tehdä ja miten toimintaa kehittää. Esimerkiksi tämän blogin suhteen… Tammikuun lopussa löimme työntekijöiden virtuaalipäät yhteen ja päätimme, että blogin on aika nyt aktivoitua ja uudistua! 😊

Ennen kuin kerron tulevista uudistuksista ja syistä, miksi niihin päädyimme, voisimme katsahtaa hetkeksi tämän blogin historiaan… Blogi perustettiin vuonna 2011 Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella (kiitos ja kumarrus vielä sinne suuntaan). ”Hankkeen päätavoitteena oli 12–28 -vuotiaiden tyttöjen ja nuorien naisten osallistaminen sekä heidän oman äänensä esille tuominen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi luotiin Turun Tyttöjen Talon oma, säännöllisesti päivitettävä blogi, jossa ryhmä tyttöjä itse toimi tekijöinä.” (Hankkeen loppuraportti, 2012) Tämä säännöllisesti kokoontunut ”Blogi-tiimi” sai hyvin vapaat kädet tuottaa blogiin sisältöä itseään kiinnostavista aihealueista tyttöyden ja naiseuden näkökulmasta kahden ohjaajan tuella. Vaikka blogit olivat jo hyvinkin tuttuja kaikelle kansalle, tällainen työmenetelmä oli vielä melko uutta nuorisotyössä, ja Blogi-hankkeen työntekijä Veera Säilä pääsikin kirjoittamaan työmenetelmästä esimerkiksi Verken (Verkkonuorisotyön valtakunnallinen kehittämiskeskus) Nuorisotyö bloggaa -oppaaseen. (Linkki jutun lopussa.)

Se, mitä itse aina hieman kadehtien vierestä seurasin, oli ne hetket, kun blogin varjolla tiimiläiset pääsivät mitä kiinnostavimpiin paikkoihin tutustumaan, pitämään katugallupia tai vaikkapa haastattelemaan julkisuuden henkilöitä tai muita kiinnostavia ammattilaisia. Olipa blogimme mainittu kerran eräässä kaunokirjallisuuden teoksessakin nimittäin Pekka Hiltusen ”Iso”-kirjassa, jossa naispäähenkilö käy itseään piristääkseen lukemassa kirjastossa paikallislehtien ”Minne mennä” -palstoja. Turun Sanomissa kerrotaan, mitä Turun Tyttöjen Talon Blogi-tiimi on sinä päivänä tekemässä. (Terkkuja vaan Hiltuselle – tiedoksi, että huomattiin. 😉) Jos te vanhat blogitiimiläiset luette tätä kirjoitusta, niin olisi hauska kuulla mitä muita muistoja, hauskoja sattumuksia tai mielenkiintoisia tapahtumia teille tulee blogiajoilta mieleen? :D

Blogin nimen tarina ”Do what you love, love what you do” liittyi muuten myös tähän ajatukseen itsensä ilmaisusta rohkeasti ja mahdollisti monenlaisten erilaisten juttujen teon. Nimi valittiin yhdessä blogitiimin kesken. Monissa seinätauluissakin esiintyvä lausahdushan tarkoittaa suomeksi: ”Tee, mitä rakastat; rakasta, mitä teet”, ja sen on luultavasti lausahtanut ensimmäisenä (tai ainakin tehnyt tietäväksi) yhdysvaltalainen tieteis- ja fantasiakirjailija Ray Bradbury. Nopea tutkiminen (lue: googlaaminen :D – huom! ei-tieteellinen tutkimus) paljastaa kuitenkin, että lausahduksen alkuperä voi johtaa vieläkin pidemmälle historiaan ja aivan eri mantereelle nimittäin Kiinaan n. 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Ehkäpä tämä nimi sopii siis mainiosti edelleen Tyttöjen Talon henkeen ja arvomaailmaan, jossa kulttuurien moninaisuus ja eri kulttuurit nähdään rikkautena.

Lauseesta löytyi myös kaksi pidempää versiota, joiden vapaa suomennos menee näin: ”Älä kuuntele ketään, joka kieltää sinua tekemästä jotakin. Tee mitä haluat, sitä mitä rakastat. Mielikuvituksen tulisi olla elämäsi keskiössä.” Toisessa versiossa kehotetaan tekemään asioita rakkaudesta, ei vain rahan takia. No, näistä voidaan toki olla montaa mieltä. Joskus on ehkä tarpeen tehdä sellaisiakin asioita, joita ei haluaisi, eikä siinäkään ole mitään väärää, vaikka tekisi työtä, vaan ansaitakseen leivän pöytään. Ehkäpä ne rakastamasi asiat löytyvätkin vaikkapa vapaa-ajan puolelta. Tämän blogin nimeksi lausahdus kuitenkin sopinee edelleen, sillä rakkaus, muista välittäminen ja heikoimmassa asemassa olevista huolehtiminen ovat myös Tyttöjen Talon toiminnan keskiössä. (Lähteet: https://www.jayrowden.com/do-what-you-love-love-what-you-do/ ja https://en.wikipedia.org/wiki/Confucius )

Tulevaisuudessa haluamme edelleen säilyttää tässä blogissa tärkeäksi näkemämme periaatteen siitä, että ovat erittäin tervetulleita kirjoittamaan monet eri ihmiset. Tämänkaltainen yhteisöblogi mahdollistaa erilaisten äänteen esille saamisen ja toteuttaa sitä kautta Tyttöjen Talon arvoja ja toimintaperiaatteita. Uudistus puolestaan tarkoittaa sitä, että jatkossa blogissa äänen saavat paitsi Tyttöjen Talon kävijät, myös vapaaehtoiset, työntekijät ja yhteistyökumppanit. Älä siis epäröi ottaa vieraskynää haltuun ja kertoa tarinasi! 😊 Ole siis meihin yhteydessä, jos sinulla olisi asia, jonka tulisi tulla kuulluksi tai vaikkapa jokin paikka, jossa haluaisit käydä tai henkilö, jota haluaisit haastatella!  (Ainoa rajoitus kirjoituksille on, että niiden tulee edelleen noudattaa Tyttöjen Talon arvoja, eli esimerkiksi kaikenlainen epäkunnioittava kirjoittelu ei tänne kuulu.)

Millaisia kirjoituksia, haastatteluja tai gallupeja te lukijat toivoisitte? Kirjoittakaa mielellään kommenttikenttään kaikki toiveenne, ideanne ja ajatuksenne aiheisiin liittyen! (Huom! Periaatteisiimme kuuluu, että kaikki kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.)

Lopuksi haluaisin vielä lähettää lämpimät kiitokset kaikille blogia tähän asti kirjoittaneille! Tarinat eivät katoa mihinkään, vaan niihin voi edelleen palata arkistoista. 😊

Tervetuloa vuosi 2021 ja uudet kirjoitukset!

 

Aurinkoisia ja turvallisia talvipäiviä toivotellen,

Johanna Lindroos, Turun Tyttöjen Talon ohjaaja

 

Ps. Tässä vielä lupaamani linkki Verken julkaisuun, josta löytyy lisätietoa myös tämän blogin historiasta: https://www.verke.org/wp-content/uploads/2015/12/blogiopas.pdf

Pps. ks. myös muut Verken hyödylliset julkaisut digitaalisesta nuorisotyöstä: https://www.verke.org/verke/julkaisut/

 

Varissuon naiset -hanke eli Vanamo

Turun Tyttöjen Talolla Varissuolla on toiminut vuosina 2018–2020 opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama Varissuon naiset -hanke. Hanke on tunnettu myös tuttavallisemmin nimellä Vanamo. Hankkeessa on toteutettu sukupuoli- ja kulttuurisensitiivisellä työotteella äiti- ja naistoimintaa. Toiminnan kohderyhmää ovat olleet maahanmuuttajanaiset ja etnisten vähemmistöjen naiset, syrjäytymis- ja radikalisoitumisen vaarassa olevat naiset, pitkäaikaistyöttömät tai toistuvaistyöttömät naiset sekä naiset, joiden elämänhallinta ja toimintakyky ovat alentuneet sosiaalisista syistä. 

Hanke on tarjonnut toiminnassa mukana olleille naisille turvallisen tilan kohdata ja vahvistanut heidän sosiaalisia suhteita. Hankkeessa on vahvistettu äitien ja tyttärien yhteistä kasvua, parannettu elämäntaitoja sekä ennaltaehkäisty syrjäytymistä ja radikalisoitumista. Tavoitteena on ollut, että hankkeeseen osallistuneiden naisten työ- ja toimintakyky paranee, heidän osallisuutensa lisääntyy, he löytävät elämään lisää sisältöä ja tutustuvat suomalaiseen yhteiskuntaan vapaaehtoisesti ja omalla tahdillaan.

Vanamo tavoitti toimintakautensa aikana 117 kohderyhmään kuuluvaa naista sekä 184 heidän perheenjäsentään. Turun Tyttöjen Talolla Varissuolla on toiminut myös sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama Kotinuorisotyö-hanke, jonka on saanut nyt pysyvän rahoituksen toiminnalleen. Varissuon naisille suunnattu toiminta saa näin ollen jatkoa äiti-tyttö -työn muodossa myös tulevaisuudessa.

Kotinuorisotyö -päivä

Yhden päivän ajan tutustuin Turun Tyttöjen Talon harjoittelijana Varissuon yksikön Kotinuorisotyö -projektiin. Päivä alkoi klo 8.30 projektipalaverin merkeissä. Myöhemmin päivällä haastattelin projektin työntekijöitä sekä pääsin myös konkreettisesti tutustumaan kotikäyntiin. Edellisellä viikolla työntekijät olivat jo tavanneet kyseisen perheen. Haimme heidät kotoa ja kävelimme yhdessä kohti Varissuon tiloja. Kotikäynnin tarkoituksena oli, että perhe tutustuisi reittiin ja kynnys osallistua toimintaan madaltuisi. 

Kotinuorisotyön tuttavallisempi nimitys on Vakkesiskot. Vakke -termillä tarkoitetaan Varissuota. Työntekijät ovat Elina ja Henna, ja kohderyhmänä ovat 10–16 -vuotiaat pääsääntöisesti maahanmuuttajataustaiset tytöt, jotka etsivät mielekästä vapaa-ajan toimintaa kodin ulkopuolelta. Lisäksi Vakkesiskot tekevät tiivistä yhteistyötä vanhempien kanssa, minkä kautta nousi esiin tarve äititoiminnalle. Varissuon Naiset -projekti alkoi syksyllä 2018 ja se tavoittaa lasten vanhempia/aikuisia maahanmuuttajia enemmän. Varissuon lähialueet lasketaan myös mukaan näihin toimintoihin. 

Kotinuorisotyössä palataan ikään kuin vanhanaikaiseen menetelmään, sillä lääkäritkin ennen vanhaan kävivät ihmisten kotona. Idea on tullut Jyväskylän Katulähetys ”Polku kotiin” -hankkeesta. Siitä on saatu paljon vinkkejä käytännön asioihin. Muuallakin Turun järjestökentällä jalkaudutaan ja käydään kotona, ja kohderyhmä vaihtelee työikäisistä eläkeläisiin, mutta Vakkesiskojen toiminnot on suunnattu peruskouluikäisille tytöille. 

Miten kotinuorisotyö sitten käytännössä toimii? Aluksi tavoitetaan tyttö tai perhe, sovitaan tapaaminen jolloin mielellään koko perhe (myös sisarukset) kokoontuisivat esimerkiksi saman pöydän ääreen. Tapaamisen aikana tutustutaan ja keskustellaan tytön harrastuksista, kiinnostuksista ja unelmista. Vakkesiskojen kanssa pääsee tutustumaan erilaisiin harrastuksiin. Koko perheen hyvinvointi otetaan huomioon ja tarvittaessa tarjotaan tukea kotoutumiseen.

Haastattelussa kysyin Vakkesiskoilta myös, mikä on ollut parasta tai palkitsevinta kotinuorisotyössä. Parasta on se, kun näkee että tyttö kiinnittyy johonkin esim. Turun Tyttöjen Talon toimintaan. Dialogit ovat hedelmällisiä ja on hienoa nähdä luottamuksen rakentumista, kun tyttö ja vanhemmat luottavat toimintaan ja työntekijöihin. Kotinuorisotyössä kuunnellaan myös vanhempien toiveita. 

Viime keväällä oli kotinuorisotyön kautta tullut runsain määrin tyttöjä Turun Tyttöjen Talon toimintaan – niin paljon, ettei tila meinannut riittää. Tänä syksynä keskitytään ohjaamaan tyttöjä erilaisiin harrastuksiin Turun Tyttöjen Talon ulkopuolella. Vakkesiskoilla on olemassa oma harrasteryhmä, jossa joka viikko järjestetään jotakin tiettyä toimintaa: esimerkiksi tanssia, keilailua, taekwondoa, sählyä ja futsalia. 

Kotinuorisotyön hanke on osa STEA:n rahoittamaa Kaikille eväät elämään- avustusohjelmaa 2017–2020. 

Lisää toiminnasta:

https://www.lskl.fi/blogi/kohtaamisia-varissuolla/ 

http://www.mimmi.fi/toiminta-varissuo/kotinuorisotyo/